Viikko taas kuljettu eteenpäin.

Näin sitä vaan tultiin takaisin Edinburghista. Ei kyllä millään sieltä olisi halunnut lähteä. Vaikka oltiin monta päivää siellä niin silti tuntui, että jotain jäi näkemättä. Myöskin sain tietää myöhemmin, että siihen Scott monumenttiin olisi saanut kiivetä ylös. Miksei kukaa mulle silloin kertonut? Mutta sittempä aloitettiin jo neljäs viikko. Aika tosiaan lentää, eikä mitenkään meinaa pystyä ymmärtämään, että aika on mennyt näin nopeasti täällä. Muistan kuinka ensimmäisinä viikkoina ajattelin, että ei tämä aika meni minnekkään. Mutta kuitenkin tunnen jo, että osaan, ja jos saisin niin pystyisin melkeimpä hoitamaan potilasta yksinkin. Tietysti vielä on vähän opeteltavaa ventilaattorin kanssa. Mutta siis maanantaina minun oli tarkoitus mennä Royal Victoria sairaalaan, joka on n. 20 minuutin kävelymatkan päässä. Minun oli tarkoitus mennä koulutukseen, joka olisi siellä ja minut oli sinne myöskin ilmoitettu. Ensinnäkin jotenkin koko päivä tuntui menevän jo herätessä pieleen. Ensinnäkin minun kello ei herättänyt silloin kuin piti. Enkä tiedä miksi ,koska kello herätysaika näkyi vielä ruudulla ja puhelin oli latauksessa yön. Mutta onneksi ainakin heräsin sitten vahingossa, olisi pitänyt vissiin nukkua kunnolla pommiin. Koska kun lähdin kävelemään, kohti sairaalaa. Tai ainakin niin luulin. Hetken ajattelin, että noh täältähän mie pääsen tosi nopsaa. Mutta aloin miettimään uudestaan ja tajusin lähteneeni aivan väärään suuntaan, kiersin 10 minuutin matkan ihan turhaan. Suututti niin paljon ja olin jo melkein myöhässä. Noh mutta pääsin sinne sairaalalle ja menin pääoville. En edes ollut siellä aiemmin käynyt. Mutta menin. Päivä oli jo valmiiksi pilalla. Noh kysyin sitten infosta lappua näyttäen, että missäs tämä on ja hän osoitti " Tuolla perällä, ovi on auki" Noh menin sinne ja siellä oli vain opiskelijoita. En tajunnut siinä vaiheessa ja sitten sairaanhoitaja tuli paikalle. Noh käytiin siinä sitten asioita lävitse. Aikaa meni 3 varttia kun tilaisuuden piti kestää 2 tuntia. Olin vähän ihmeissäni mutta lähdin sitten kohti Ninewellssiä jo takaisin. Puolessa välissä matkaa tajusin, ettei siellä käsitelty mitään niitä asioita mitä minun olisi pitänyt olla kuuntelemassa. Minua hävetti ja tuntui, että olen aivan hirveässä pulassa. En tiennyt mitä teen. Seisoin varmaan 3 minuuttia paikallaan tasan puolessa välissä matkaa molempiin sairaaloihin. Menenkö takaisin ja keskeytän koska aikaa jälellä enää n. tunti. Vai menenkö vain omaan huoneeseen ja katson netistä jotain. Että osasi hävettää. Minä päätin sitten lähteä takasin residensseille. En halunnut mennä keskeyttämään jo alkanutta luentoa. Noh paniikin sekaisin tuntein lähdin töihin kello 16.30 aivan kuten oli sovittu. Muuten olisin mennyt 12. Lyhyt iltavuoro siis tiedossa. Pääsin työskentelemään oman ohjaajan kanssa. Hän kysyi millainen luento oli. Hyvä, etten purskahtanut itkuun kun myönsin, että minä en ollut siellä ja en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, en tajunnut vasta takasintulo matkalla, että en ollut siellä. Ja sanoin kuinka muutenkin minun päiväni oli mennyt ihan pilalle.


Mun ruoka ennen töihin lähtöä.


Onneksi ohjaajan vastaus oli kuitenkin sellainen, että pystyin huokaista helpotuksesta. Hän sanoi voi, että se olisi ollut hyvä juttu, mutta ei ole sinun vika kun ohjattiin väärään paikkaan, pahoitteli muutenkin huonosti mennyttä päivää. No mutta, eipä siinä illassa ollut oikein paljon mitään tekemistä. Kuin kaikki melkein tapahtuu aamusta ja sitten iltapäivästä on enemmän hoitajien kirjaamista ja tietenkin tunnin välein tehtävät obsit. Mutta tämä potilas oli tullut sairaalaan kun oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja itse soittanut ambulanssin. Hänellä oli myös taustalla muitakin vastaavanlaisia yrityksiä. Kuitenkin mies oli aspiroinut hengitysputkiin varmaankin oksennusta, kun oli maannut niin pitkään lattialla niin hänellä oli jonkin sortin keuhkokuume. Kuitenkin mies oltiin intuboitu ja hän tullut osastolle jo viikonlopun aikana niin hän oli ollut hieman ärhäkkä ja muutenkin levoton. Hän ei "pitänyt" putkesta suussaan, niin hänellä oli nukutus päällä ja myöskin kipulääkkettä. Kipulääke auttaa hieman kestämään enemmän hengitysputkea. Iltavuoro meni nopeasti, eikä oikein tarvinnut miettiä mitä tekisi. Koska olin vain 4 tuntia töissä niin ei siinä paljoa ehtinyt tapahtua.

Tiistaina sitten pääsin työskentelemään saman potilaan kanssa. Ja myöskin minun ohjaajani Lucyn kanssa. Minusta oli hyvä, että pääsin työskentelemään saman potilaan kanssa, niin oli helpompi lähteä hommiin, kun tiesi mitä potilaalla on taustalla. No mutta potilashan oli kestänyt yön yli melko hyvin. Hän oli kuitenkin yön aikana vetänyt itseltään hengitysputken, nenämahaletkun ja katetrin pois. Hän oli saanut sellaisen pelkokohtauksen, ettei ymmärtänyt mitä oli tehnyt itselleen. Kuitenkin hänet laitettiin taas syvempään uneen ja uusi hengitysputki ja kaikki. Katetria ei enää laitettu, kun potilas ei ollut muutenkaan virtsannut vuorokauteen, vaikka oli saanut parina päivänä dialyysihoitoakin. Mutta siis alettiin sitten tekemään perustarkistukset ja kaikki muut. Pystyttiin vähentämään sedaatiotakin vähäsen, mutta hän oli todella levoton. Kuitenkin lähdin sitten lääkäreitten kanssa kierrolle. Kuuntelin vain mukana mitä lääkärit ovat ensin käyneet valmiiksi tämän hetkisen tilanteen ja sitten mikä on päivän goal. Kuitenkin sain tietoa muista potilaista sitten valmiiksi, että mitä tapahtuu. Pääsin koko kierroksen kun sitten päästiin takaisin meidän potilaaseen. Noh lääkäri sanoi, että pärjännyt näin hyvin niin laitetaan koko nukutus pois. He siinä puhelivat mikä on tilanne ja siitä nukutusaineen pois laitosta oli mennyt ehkä muutama minuutti, kun potilas räväytti silmät auki ja nousi istumaan, meinasi myöskin lähtä siltä istumalta ulos kävelemään. Onneksi paikalla oli 5 lääkäriä ja he huomasivat mitä piti tehdä. Potilaan pahaksi onneksi hän sai vedettyä vain nenämahaletkun pois. Koska sitten minä pääsin laittamaan sitä. Tällä miehellä oli kuitenkin niin hyvä ja helppo anatomia, että nenämahaletku meni sillä ensimmäisellä kerralla suoraan oikeaan paikkaan. Kuitenkin se oli hyvä, että sitä pääsi harjoittelemaan, eihän se potilaalle niin mukavaa ole. Loppupäivä meni melko sujuvasti, nyt kuitenkin potilas antoi hieman merkkejä, että kohta lähtee putket pois. Niin ehdimme estämään sitä tapahtumasta. Sain myös kuvailla hieman osastoa.


Jokaisen potilassängyn vierellä oli isot laatikostot, josta voit löytää lähes kaiken mitä tarvitset, ja esim. potilaat jolla on trakea taikka hengitysputki. Niin hätätapauksia varten on kaikki saatavilla, hätäintubaatiota tai uuden trakean laittoa varten.


Takaseinältä tuli happi, imut ja muut. Välillä takaseinään laitettiin tuplaimu esim, jos potilas pedillä laiteltiin trakeoita tai intuboitiin uudestaan.  Toisella puolella oli kaikki infuusiopumput. Yleensä niitä on yksi torni missä on 8 infuusiopumpun paikat. Potilaalle voi mennä 4-5 lääkettä samanaikaisesti. Sen takia potilailla oli paljon keskuslaskimokatetreja ja valtimokatetreja, koska pitemmällä syötöllä pienemmät suonet eivät kestä.


Keskellä aluetta oli potilassänky, kaikki sängyt oli motorisoituja ja kaikissa oli ilmatäytteinen patja. Mutta tavallisia patjoja oli kyllä osastolla esim merkiksi kun osastolla oli selkärankansa ja niskanikamat murtanut potilas. Ei hänelle voinut sitä laittaa kun ilma liikkuu patjassa ja niskan murtumat olivat epävakaat. Sängyn toisella puolella oli hengityskone. Siinä oli kone alapuolella mikä lämmitti hengitettävän ilman, koska suoraan hengitetty ilma olisi liian kylmää, koska tämä happi menee suoraan suusta hengitystorveen, eikä nenän kautta mistä ilma lämpiää.


Keskiviikkonakin oli samaisen potilaan kanssa. Saatiin hänen lääkitystä muokattua ja hyvällä tarkkailulla, että sedaatiota saatiin taas vähennettyä. Kyllä taas on viikko on menny nopeasti kun taas oltiin jo viikon puolessa välissä. Sitten minua odotti 4 päivän vapaat. Kuinka kivaa! Ja paljon oli suunnitelmissakin tehdä. Tuntuu, että olen tehnyt viimeisten kahden kuukauden ainaka paljon enemmän kuin sen kuukauden aikana kun olin täällä yksin. Ehkä siinä on sekin ettei yksin tule niin helposti lähdettyä minnekkään kauemmas. Seurassa on kuitenkin niin kiva matkustaa. Olin juuri menossa lounaalle, kun vastaava lääkäri tuli huikkaamaan minut nähdessään " Could i loan you again?" Siis pyysi, että saisiko lainata hetkisen. Yhdelle potilaalle oltiin laittamassa trakeaa ja sitten hän pyysi minua pitämään intubaatioputkea paikallaan. Hienoa! pääsin siis siihen hommaan vielä kerran. Ennen kuin pääsin potilaan luo niin lääkäri huikkasi vain, että osaan itse tehdä trakeostomian kun olen niin monesti sen nähnyt. Mutta tällä kertaa kaikki meni hyvin ja näin tosi hyvin koko trakean laiton. Viilto ja niin edespäin. Hieno fiilis kun olen saanut niin paljon täällä ollessani nähdä. Jotenkin myös täällä osastolla alkaa tuntua siltä, että tää on oikeesti mun paikka. En sano, että just tää osasto vaa se johtuu ihan siitä työnlaadusta. Haluan teholle tai jonnekkin vastaavaan akuuttiin työskentelemään. Loppupäivä meni paljon paremmin ja ohjaajakin sanoi, että olen tarkkasilmäinen, että minun pitäisi jäädä koko loppupäiväksikin töihin. Keskiviikkona olin mennyt kirjastoon vain istuskelemaan ja tekemään koulujuttuja. Yhtäkkiä alkoi sataa ihan kaatamalla vettä, ensin olin, että häh. Ja sitten olin et oho tuleepa vettä. Siis ihan ku joku olisi kaatanut vettä saavista maahan. Mutta se oli vain kuuro ja kesti noin 10 minuuttia ja sitten vähän sen jälkeen alkoi paistaa aurinko.

Torstaina minulla oli iltavuoro ja omat ohjaajani olivat molemmat joko vapailla tai yövuoroissa. Mutta pääsin työskentelemään Kirstien kanssa. Hänellä oli potilas, joka oli tullut hengityksen vaikeutumisen takia. Hän oli melko iso nainen ja ihan työssä käyvä ihminen. Ja sitten hänet olikin intuboitu kun hengittäminen oli mennyt niin vaikeaksi. Loppujen lopuksi hänellä todettiin influensa B. Hänet täytyi siirtää isommasta tilasta missä on 5 potilassänkyä yksittäisen henkilön huoneeseen eristykseen. Hän ei kuitenkaan yskinyt ja ainoa mikä levittää tartuntaa on jos hengitysputki irtoaa koneen putkesta. Aina kun tätä naista hoidettiin täytyi pukea essu, visiiri ja hanskat. Myös välillä täytyi laittaa myös maski. Ja sitten aina täytyi varoa jos putki irtoaa vahingossa. Mutta hän oli kuitenkin kokenut olonsa jo 6 viikon ajan huonoksi, että onko hän sitten enää tartuttaja vaiheessa. Mutta näin siihen suhtauduttiin ainakin ensimmäiseksi ja sitten jossain vaiheessa myöskin omaisten  täytyi pukea essu, maski ja hanskat. Myöskin piti olla varma, ettei ole kipeä, koska mikä tahansa bakteeri tai virus voisi viedä tilaa huonommaksi, se päätee myös muita ICUn potilaita. Päivä meni hyvin ja ei tapahtunut mitään normaalia ihmeellisempää. Sain kuitenkin hyvän donitsin kahvitauolla. Namnam krispy donuts tais olla.


Tässä kuvaa myös työntekijöiden taukohuoneesta.

Lähdettiin torstai iltana lenkkeilemään kun ei oikein jaksanut enää olla neljän seinän sisällä. Halusin vain ulos raittiiseen ilmaan. Käytiin kävelemässä n. 4 kilsan lenkki ja siitähän tulee aina niin hirveän hyvä olo. :)

Me vaan lenkkeillään.. ?? :DD

Sitten saapui perjantai.
Taas viikko ohi. HÄH nyt jo? oonkohan menny päivistä sekaisin. Hmm noh ei kyllä tässä jo perjantaissa mennään. Mutta siis perjantaina menin taas Kirstien kanssa ja saman potilaan kanssa. Hän oli melko samassa tilassa eikä siinä nyt oikein mitään sen kummenpaa tapahtunut. Mutta Kirstie pyysi minua auttamaan Annea ja viemään sängyn osastolle 15. Sieltä tulee kuulemma potilas ICUhun. Pääsin siis mukaan admissionii kun potilas otetaan sisää. Mentiin sitten Annen kanssa sinne osastolle. Tämä nainen oli tullut sairaalan ensiapuun kun oli tuntenut, että hengitys on vajausta. Sitten hänet oli laitettu AMU osastolle eli acut medical unit. Hänet oli kuitenkin jouduttu elvyttämään. Hänet oli saatu takaisin kun mentiin sinne. Hänet oli intuboitu ja hänet täytyi siirtää ICUn sängylle. Lääkäri yritti laittaa ruiskuja pumppuihin, mutta ei saanut ja yritin neuvoa ja hän sanoi, tulisitko laittamaan. Menin ja laitoin ruiskun pumppuun, että potilaalle saatiin nukutusainetta menemään. Kaikki siis mennyt hyvin tähän mennessä ja sain luvan jäädä seuraamaan ja olemaan mukana kun potilasta vietiin ensin Ct-kuvaan ja sitten vietiin takasin osastolle.

Pääsin auttamaan potilaan vastaanotossa ja ottamaan kaikkia näytteitä. Myöskin potilas jäähdytettiin, koska hänellä oli ollut sydämen pysäytys. He suojelevat näin aivoja, jos on ollut hapenpuutetta. Mutta kuitenkin hienoa nähdä miten kaikki pystytään tekemään ripeästi vaikkakin ammattitaidolla. Sain myöskin katetroida tämän potilaan. Potilas saatiin ct-kuvasta tosiaan osastolle. Hoitaja sanoin, ettei pakosti antaisi opiskelijan katetroida, mutta vaikutin niin itsevarmalta, että sain sen tehdä. Enkä siinä tarvinnut kuin normi avustuksen, se onnistui hyvin. Sain paljon kehuja toiminnasta tuona aikana ja tuntui, itsekkin, että en ollut tiellä vaan tiimin jäsen. Kuitenkin tähän päättyi siis viikko. Vapaa viikonloppu ja sitten myös maanantai ja tiistai vapaana elikkä 4 pvn vapaat. Aika kuluu niin nopeasti, ettei edes sitä ymmärrä.
Työvuoro loppui ja päätettiin, että lähdetään katsomaan Unionin Ibiza bileet. Meillä oli ihan kiva fiilis ja ajateltiin, että toivottavasti paikan päällä oli ihmisiä. Kyllä meitä sitten odotti vain niinkun melkein tyhjä Mono. Oltiin kyllä ihan hämmentyneitä. Juotiin siinä muutamat juomat ja päätettiin sitten, että lähdetään hakemaan ruokaa ja mentiin kotiin nukkumaan. Jotenkin ei myöskään ollut fiilistä lähtä. Mutta kuitenkin tuo unionilla ei oikein perjantaisin ole ketään.




Tässä muutamia kuvia illasta.

Lauantaina lähdettiinkin sitten kohti Aberdeenia, siellä olikin sitten tarkoitus viettää iltapäivä.






Katseltiin matkan alusssa, että aivan varmasti alkaa satamaan vettä kun taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja sittenhän meidän olisitosi ikävää olla siellä kun meinattiin kävellä kaupungilla. Mutta noh meidän onneksemme, lähestyessämme bussiasemaa alkoikin aurinko kivasti paistaa eikä tarvittu sateenvarjoja ollenkaan koko päivänä.





Bussiasemalta pääsi suoraan yhteen kauppakeskuksista missä käytiin. Yksi kerros oli kokonaan uokapaikkoja, jossa yhdessä käytiin syömässä ennen kuin lähdettiin takaisin Dundeehe.










Ulkonahan sattui mitä kaunein ilma, pieni tuuli mutta aurinko paistoi ja kun oli musta takki niin se lämmitti todella hyvin. Rakennukset eivät olleet niin vanhoja kuin Edinburghissa taikka Glasgowssa. Mutta täältäkin niitä vaikutteita löytyi. koska tämä oli pikavisiitti niin, jotenkin jäi kuvaaminen ja se oli enemmän sellaista ihmettelemistä. Kuitenkin joitakin kuvia tuli sieltäkin oteltua.






Tämä rakennus on marischal college Aberdeenissa. Aika hulppean näköinen koulu vaikka luultiin ensin, että se on joku linna tai joku muu vastaava rakennus. Kuitenkin ilma salli hyvien kuvien ottamisen. Ja lähdettiin etsimään sellaista Skottitavarat tuliaiskauppaa täältäkin.








Löytyihän sieltä sellainen kauppa ja muistakin kaupoista löytyi kaikkea mukavaa. Meillä iltapäivä meni tuolla Aberdeenissa todella mukavasti. Käveltiin vaa ympärikaupungin katuja. Hyvällä mielellä ja komeita maisemia katsellessa.






Tähän loppui sitten Aberdeenin reissu, tosissaan kainiita paikkoja muttei niin vanhaa kuin muissa missä oltiin käyty. Lopuksi käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä. Hyvää ruokaa ja todella hyvää palvelua. Hyvillä mielin lähdettiin kohti Dundeeta.


Meillä oli siis tarkoitus lähteä tän Aberdeenin reissun jälkeen humputtelemaan, mutta kääridyttiin meiän huivihin ja lämpö ja väsy vei voiton. Juotiin sitten parit siiderit Niinan huoneessa ja kateltiin Kumman Kaata. Meillä oli varsinainen koti-ilta ja hauskaahan se oli.


Sunnuntaina nukuin pitkään kun oli vapaapäivä ja hilluin sitten "olohuoneessa". Aamupäivästä olin käynyt postittamassa kaverille yhden paketin, kun hänelle olin etsinyt kaikenlaista kivaa kaikille hänen perheen jäsenille. Mutta kuitenkin ilta päättyi siihen kun palohälyttimet alkoivat soida. Ensin en ollut varma, että mikä tämä on mutta mentiin sitten kokoontumispaikalle. Ja paikkaa selviteltiin. Ja se oli sitten onneksi ollutkin väärä hälytys. Mutta tuli nähtyä Dundeen paloautot ja palomiehet. Se oli jonku asukkaan joku moka, kai oli avannut sellaisen oven mistä laukeaa palohälytys kun sen aukaiseen. Kuitenkin loppu hyvin ja kaikki hyvin. Tästä jatketaan kohti seuraavaa viikkoa.