Mutta tällä viikolla täytyi keksiä enemmän omaa tekemistä, koska Niinan poikaystävä tuli vierailulle. Eikä sitä nyt tahdo olla koko ajan siinä, että saavat omaa rauhaa. Käytiin kuitenkin Iltasella juomassa parit ja syömässä pitsaa. Hauskinta oli kun löydettiin Lemmings hahmoja baarista.
Tiistaina sitten aamuvuoroon töihin ja sitten pääsin työskentelemään samaisin potilaan kanssa, hoitajana oli Catharine sama kenen kanssa, joskus alkupuolella työskentelin. Hänellä oli mennyt yö melko hyvin ja hapenmäärää oltiin saatu pienemmäksi niin tänää olisi siis suunnitelmissa intubaatioputken poisto. Niin myös lääkärin kierrolla päätettiin ja pääsin osallistumaan putken poistoon sitten. Häne pärjäsi ihan hyvin ilman putkea, hänellä meni kuitenkin happea maskin kanssa kun ei sitä ilman kuitenkaan pärjännyt. Häntä yököttti ja oksentikin pariin otteeseen. Myöskin nyt hänen täytyi tehdä enemmän työtä, että yskisi liman ulos, koska kun intubaatioputki on niin sitä kautta pystytään tekemään imuja joilla lima saadaan pois alemmista hengitysteistä. Hän kuitenkin melko hyvin sai yskittyä sitä limaa pois. Työpäivä oli hieman pitempään ku piti, koska olin Cath labissa, eli angioita katsomassa kuinka niitä tehtiin. Oli siistiä nähdä niitä. Ja etenkin tietenkin huono se on potilaan kannalta mutta siis koko toinen pääsuoni oli tukossa sydämmestä ja se oli ollut tukossa jo pitkään et sinne sydämen osaan oli kasvanmut uusia suonia, jotka hapettivat sitä osaa sydän lihasta mistä suoni oli tukossa. Joten melko pitkään. Pari muutakin näin, missä ei ollut niin selvää tukosta vaikka heillä oli rintakipuja ollutkin. Mutta siis päivä meni nopeasti ja opin taas vähän lisää.
Työpäivän jälkeen käytiin Miikan kanssa muutamilla Braessissa, koska Niina oli iltavuorossa niin oli hänelle jotain tekemistä. Mutta sitten piti kiirehtiä netin ääreen, koska tuli Suomen peli. Normi katselutavat ei riittäneet, mutta löytyi sivusto mistä löytyi livenä peli. Kivasti pystyttiin sitten katsella Suomi-Venäjä peli se taisi olla. Mutta iltahan meni siinä sitten kun katseltiin peliä ja minä yritin koulutehtäviäkin siinä sivussa tehdä.
Keskiviikkona olin lyhyemmän päivän, koska minulla oli eilen tullut muutamia ylimääräisiä tunteja. Mutta työskentelin Scottin kanssa ja potilas oli melkon kauan osastolla ollut jonka kanssa oli osastonajan alkuvaiheessa työskennellytkin. Hoitaja ihmetteli, että miksi minut siihen laitettiin, kun ehkä tylsin potilas kaikista, kun oli niin hyvässä kunnossa. Kuitenkin sitten oli kaikkea puuhastelua tässäkin, ihan perustyötä ja en sitten ehtinyt mihinkään Ct-kuviin mukaan kun työpäivä loppui jo 14.30. Mutta sittenhän minä lähdinkin vähä matkustelemaan kohti Broughty Ferryä. Katsastataan vaan vähän ,kun minulle oli sanottu, että sinne kannattaa mennä käymään.
Pienen bussimatkan ja kävelymatkan jälkeen löysin perille Brothy Ferryn linnalle. Jesh. Sää taas oli minun puolellani. Kaunis auringonpaiste, vaikka oli melkoinen tuuli. Maisemat silmiä hivelevät ja se fiilis kun pääset merenäärelle. Siellä silmä ja sielu lepäsi. Meri tuoksui hyvälle ja tuntui, että siellä saa hengitettyä keuhkot täyteen.
Itse linna oli pienehkö ja sen sisällä oli 4 kerrosta eri gallerioita, jotka kertoivat Brothy Ferryn historiasta. Kaikki näytti niin hienolta ja vanhalta osittain.
Tämä maisema rannalle oli tarkkailutornista, mikä rakennettiin linnaan jälkeenpäin, että kaikki mereltä tulevaat nähtiin.
Ihana ilma. <3<3
Satamassa oli tuollainen aurinkokello (kuva oik.)
Katselin vain ympärilleni ja istuin laiturilla hetken aikaa. Vesikin oli paennut, ettei ollut niin korkealla kuin yleensä.
BrothyFerryn ranta. Siellä olisi voinut kävellä ikuisuuden. Oli niin ihanaa olla siellä. Meri tuoksui ja pieni tuuli ja aurinko lämmitti selkää. Ranta oli täynnä simpukan kuoria, mitä tulikin keräiltyä ja vietyä ihan kotiin asti.
Sitten alkoi tulla vastaa rapujen paloja.. haha sieltä ois varmaan saanu kasattua ravun jos olisin keräänyt kaikki. Tee-se-itse-rapu. :D
Lähdin sitten kävelemään kohti kaupunkia ja bongailin kivan näköisiä liikkeitä, koska brothyFerry on tunnettu kalastajakaupunki niin täytyihän siellä maistaa Fish and Chipsit., Ehkä parhaimmat mitä olen koskaan syönyt. Täydellinen päivän lopetus tähän väliin. Mikäs sen parempaan. Huomenna koittaisikin jo viimeinen työpäivä ja sitten muutama päivä matkaan kohti kotia.
Viimeinen työpäivä. Niin jotenkin tuntui hassulta, en edes tahtonut lähteä sieltä. Siellä oli niin mukavaa työskennellä. Kuitenkin työskentelin potilaan kanssa, joka oli myös hengityskoneessa. Hän oli todella levoton, eikä aina ymmärtänyt miksi hänellä oli hengitysputki suussa, hän oli kuitenkin tullut jatkuvien epilepsia kohtauksen takia osastolle. Hänet täytyi nukuttaa, että saatiin taukoa niist kohtauksista. Päivä meni nopeammin kuin nopeasti. Ei mitään sen kummallisempaan tehty ja sitten koska oli hieman mieli maassa ja silleen hyvällä tavalla. Kuitenkin minun toinen ohjaajani taas ilmestyi kun olin töissä ja hän oli siis tulossa yövuoroon. Hn antoi minulla tuon lahjan ja olin todella liikuttunut. Onnellinen, että minun työpanokseeni oltiin tyytyväisiä. Niin tytöt Phillipa ja Laura lähtivät mun kanssa elokuviin. Ensin meidän piti mennä keilaamaan, mutta sitten tulikin ilmi, että se olikin suljettu kokonaan. Mutta hyvä tämänkin sai muuta ajateltavaa ja laatuaikaa tyttöjern kanssa. Loppupäivän hengailin sohvilla ja katselin elokuvia. Oudoin fiilis kun ei enää tarvinnut mennä töihin..
Niina ja Miika oli lähtenyt lomailee Invernessiin niin mun piti keksiä sitten jotain tekemistä itelleni. Joten perjantai koitti, enkä todella tahtonut olla yksin majoituksella. Huomenna lauantaina olisi minun läksiäiset. Mutta lähdin päivän aikana sitten shoppailemaan ja mukaan lähti tuo ihana huppari. Täytyihän sitä siis lounaallakin käydä, joten tuttu Dr Noodles on hyvä. Namnam. Mutta ilta lkähestyi ja kyllästyin koulutehtävien tekoon, joten päätin lähteä juomaan parit drinksut unionille. Enkä ollut edes menossa kenenkään kanssa vaan yksikseen menin kun halusin vaan mennä katselemaan ihmisten menoa. Enkä siellä kovin myöhään edes ollut. Ja nukkumaan, jotta pääsee viettämään läksiäisiä huomenna.
Läksiäiset. Nää kuvat ei oo oikein aika järjestyksessä, mutta meillä oli hauskaa ja ihanaa. Muisteltiin mennyttöä kolmea kuukautta ja sitten vaan oltiin , naurettiin ja pidettiin hauskaa. Näättehän te jo kuvista kuinka hauskaa meillä oikeesti on ollut. Enkä ikinä olis uskonu, että löydän täältä uusia ystäviä. Olen tosi onnellinen ja tää oli oli kaikista paras ilta koko kolmen kuukauden aikana. Nää kaikki tytöt kuuluu nyt mun lähimpiin kavereihi. Ihmeellistä miten tällänen lähentää ihmisiä. Mehän hilluttiin ihan tappiin asti ihan niin kauan vaan kun jaksettiin. Niina luovitti ensimmäisenä ja myö loput lähdettiin viimeisenä ja eikä luovutettu helpolla.
Sunnuntaina me vaan maattiin, ylläripylläri, ettei sunnuntailta ole edes kuvia muuta kun siitä mitä syötiin.Ensin nukuttiin jonnekkin kahteen, kolmeen.
Käytiin Meathousessa syömässä kunnon ruokaa ja sitten mentiin vielä Overgatee kiertelemään ja juomaa kahvia ja syömään jälkkäriä. Siinähän meiän sunnuntaipäivä menikin. Huomenna lähdettiin saattamaan Miikaan lentokentälle.
Kierreltiin ympäri Edinbughia etsimässä viimeisiä tuliasia Miikalle ja sitten hänet täytyi jo saattaa kentälle. Odoteltiin hetki ja kuunneltiin kun hänen lähtöaika tuli niin kuului lentokoneen nousu vaikkei sitä nähtykkään, sovittiin, että tämä oli hänen kone. Lähdettiin kohti Edinbughia tramilla. Koska meinattiin nyt kun täällä ollaan niin pyöritään vielä kaupoilla ja sitten parin päivän päästä minä lähden kohti Lontoota.
Mulle kerrottiin ICUssa, etä Scot monumenttiin pääseen kiipeämään sinne huipulle, meidän onneksemme oli hyvä sää ja pääsimme sinne kiipeämään. Tuuli oli kova kuten kuvista näkyy. Mutta meillä oli tosi hauskaa ja tuli sekin tehtyä vaikka se maksoikin 4 puntaa naama. Mutta maisemat oli mainiot ja saatiin hauska vieokin kuvattua meidän laskeutumisesta alas vaikkei ehkä kukaan muu ymmärrä sitä samalla tavalla. Välillä tuntuu muutenkin hassulta miten asiat on meille mulle ja Niinalle ihan eri kuin muille. Ihan kun meil olis joku oma kieli kun ei kaikki ymmärrä kaikkea samalla tavalla.
Ja niin päivänpuolikas vietettiin Edinbughissa. Tultiin junalla takaisin. Olen liikkunut bussilla ja junalla enemmän kun varmaan ikinä elämäni aikana. Mutta se oli täällä paljon helpompaan kuin esim. että olis vuokrannut auton. Mutta kotimatkalla päätettiin, että mennään käymää braessissa yksillä. Mehän mentiin ja sitten tajusin, että hitto täähä on mun viimeinen ilta Dundeessa kun oltiin lähössä huomenna jo Kirkcaldyyn kun Laura ja Lauran kaveri suostui kyyditsemään minut Edinbughin lentokentälle, niin sain nukkua useamman tunnin pitempää kun matkoihin kentälle menisi vain puoli tuntia. Mutta viettiin siellä hetkinen ja melkein jo tippa linssissä.
Koitti aamu ja tein viimeiset pakkaukset. Oli iha outoa ja kamalaa, Ihanaa ja hassua kaikkea yhtäaikaa. Odottelin, että Niina pääsee töistä, koska oli tiistai päivä. Kuljettelin omia tavaroita Niinan huoneeseen ja vein osan tavaroistani postiin ja lähetin ne kotiin sitä kautta, koska ostin liikaa tavaraa, ettei omat enää mahtuneet yhteen laukkuun. Mutta tässä vaiheessa ja sanoin baibai huone ja muut jutut. Sitten odottelin vain Niinan saapumista niin lähdettiin melko pian kohti Kirkcaldya. Sitten sanoinkin jo, että heippa Dundee. Me nähdään vielä.
Ja niin saavuttiin Kirkcaldyyn. Mun tavarat kannettiin huoneeseen ja siellä sitten nukuttiin ensi yönä. Jotenkin suru puserossa ja oudot fiilikset valtasi koko ajan ettei kyyneliltäkään tänä iltana voinut välttyä. Mutta lähdettiin syömään läheiselle hotellille. Ruoka oli aivan mieletöntä ja oltiin ihan täysiä. Mutta päätettiin sitten lähteä käymään vielä läheisessä puistossa. Tämä on se puisto, jonne Laura olisi meidät tuonut jossei olisi ollut heikko olo silloin pubgolfin aikana.
Piti hieman pelleilläkkin. Lavastettuna yritin Niinaa työntää jorpakkoon. Hetken luulin, että se oikeesti tipahtaa sinne. Mutta leikki leikkinä vaan. Pidettiin hauskaan meidän viimeisinä tunteina.
Puisto oli todella kaunis ja sielläkin olisi voinut kävellä vaan koko päivän. Mutta lähdettiin sitten kävelemään jo takasin. Niinallakin oli kipeä olo, ettei tulisi kipeämmäksi. Sitten mentiin tvhuoneeseen ja katseltiin eurovisu semifinaaleja ja vahingossa nähtiin sitten myöskin suomen biisi. Ja tällänen kaveri kävi aina kurkkimassa ikkunassa. Nää oli nimenny sen Sally the Seaguliks ku Lauran yks toinen solun asukas syötti tätä lintua aina. Niin se kävi aina ikkunan takana kyttäilemässä. Hauskinta kun Niina ja Laura on molemmat vähä lintupelkoisia. Mutta jotenkin ei vain nukuttanut. Tehtiin sitten Lauran kanssa suunnitelmaa mulla ja porukoille miten Lontoossa kierrellään. Lähden pois Skotlannista. Kuitenkin jää Lontooseen viideksi päiväksi, nään mun porukat huomenna, Mutta kaikki tää tuntuu nyt niin epätodellisesta. Olen just ollut vieraassa maassa työskentelemässä 3 kuukautt. Mahtava ja hieno kokemus takana. Mukaan saan kokemuksen ja kourallisen ystäviä. Miten en vois olla onnellinen tästä. Ihan mieletöntä.. Ei muuta kuin Hyvästi tällä erää Skotlanti.. Me varmasti nähdään vielä.
