Koska minulla oli ylimääräistä aikaa ja sovimme tapaavamme Unionin edessä. Oli loistava ilma. Mikäs parempaa kuin hakea take away kahvi ja nauttia se tässä auringonpaisteessa.
Ennen ratsastusta käytiin kuitenkin lounaalla. Eihän me voitu lähteä ratsastamaan tyhjin vatsoin. Mun hymy on puoliks naurua ja en edes kattonut mihinkää, niin se on vähän hassu ja saatiin tollast suklaata kun paikan nimi oli Fisher and Donaldson ja siellä ne teki kaikkii kakkui ja suklaata ja kaikkee herkkua. Namnam. Tästä meiän matka jatkui kohti Barbarfieldin tallia.
Minun toiveenihan toteutui. Pääsin kunnon hevosella ratsastamaan. En muista yhtään kyllä mikä hevosen nimi oli. Mutta tällä hepolla oli niin helppo ratsastaa ja totteli annettuja käskyjä. Olin niin onnellinen etenkin kun meillä oli kaksi ratsastuksen maastolenkin vetäjää niin pääsin toisen kanssa laukkaamaan pitkin peltoja. Tästä sai taas kipinää, että voisi tämänkin harrastuksen aloittaa uudestaan. Niin hauskaa ja mukavaa. Kaikilla muillakin oli niin mukavaa. Toinen Laura oli meistä ensimmäistä kertaa, mutta hänkin oli innoissaan ja Phillipa ja toinen Laura totesivat tämän kerran mnneen paremmin kuin ensimmäinen kerta. Kivaa! :) Tallin jälkeen matkasimme juna-asemalle viemään Lauran, kun hänen täytyi lähteä kotiin. Mutta odottelimme Niinaa saapuvaksi kun oli päässyt töistä niin olimme tilaamassa ruokaa ja syömässä yhdessä Phillipalla.
Me siis tilattiin kiinalaista. Ruokaa siis oli kyllä vaikka kelle jakaa. Me ei kyllä edes neljästään tuota määrää jaksettu syödä. Mutta ruoka oli todella hyvää, enkä vielä eläissäni ole syönyt niin hyvää kiinalaista kuin tuo ruoka. Phillipan äitillä on kanoja, joten lisää kanojen kuvia. Ruuan jälkeen pelailtiin erilaisia pelejä. Haasteelliseksi teki se, että ne olivat englanniksi. Mutta selvittiin siitäkin. Kaikista hassuinta oli kun pelattiin englannin kielistä aliasta tai vastaavaa, niin Niinan kanssa saatiin selittään sanat Finlans ja home. Lopussa vielä kuva Laurasta Phillipan koiran Baileyn kanssa. Päivä oli mahtava ja meni todella nopeasti. Vielä olisi yksi vapaa päivä niin sitä saa vietellä sitten miten keksiikään.
Ei tässä kuitenkaan tiistaina tullut tehtyä mitään sen kummallisempaa kun seuraavana päivänä olisi tarkoitus mennä 12 tunnin työvuoroon. Ja niitäkin siis tulossa 3 kappaletta peräkkäin. Menin vain tekemään koulutehtäviä ja skypettämään porukoitten kanssa. Niitten kanssa tuli kyllä juteltua viikottain. Kaikkea mukavaa ja sitten sain kuulla, että ne oli lähettäneet mulle paketin kaikkea hyvää viimeiselle kahdelle viikolle. Olin pyytänytkin mutta sitten kun sen jo pitäisi olla täällä niin täytyi mennä katsomaan toimistosta, että onko se todella jo tullut.
Ja pakettihan oli kuin olikin jo tullut. Olin niin onnellinen, että sain ruisleipää ja salmiakkia <3 tein vielä niin, että vein sitten harjoittelun päätteeksi yhden noista pusseista, koska sitähän ei täältä saa. Nautiskelin ja tosissaan paketti ruisleipää taisi mennä viikossa. Tietenkin Niinalle tarjottu, koska hänki ollut jo kauan ilman. Näin hyvän iltapalan jälkeen lähdin sitten nukkumaan.
Niin sitten tulikin jo keskiviikko. Vapaat kun kulkevat niin hiton nopeasti ja välillä työpäivät hitaasti. Mutta tällä osastolla, jopa 12 tunnin työvuorot menivät nopeasti. Minun siis oli tarkoitus työskennellä oman ohjaajani kanssa Mattin kanssa mutta hän olikin tullut kipeäksi. Minut ohjattiin sitten työskentelemään Sarahin kanssa ja työskentelin potilaan kanssa, joka oli alkoholin vaikutuksen alaisena ajanut kolarin. Häneltä oli murtunut kylkiluut, lantio ja nilkka ja sääri. Myös niskassa oli kolme epävakaata murtumaa. Hän oli hengityskoneessa. Hän oli tullut edellisenä ja sitä edellisenä päivänä, kuitenkin minun vapaitten aikana hän oli tullut. Häntä ei voitu pitää ilmapatjalla niskan epävaikeitten murtumien vuoksi ja hänen allaan oli sen takia normaali vuodepatja. Hänen asentoa muutettiin tasamuutoksena. Sänky oli kokoajan suora. Hänellä oli niskatuki, ja hänen oli pidettävä sitä niin kauan kunnes selvisi kuinka vakavat niskan murtumat ovat. Hän ei ollut liikuttanut tähän mennessä kuin hieman käsiään ylöspäin ja hän ei pystynyt tarttumaan ollenkaan vaikka käsi nousi olkanivelestä sivulle ja hieman ylöspäin.
Hän oli sedaatiossa ja sitäkin vähennettiin vähitellen. Työvuoro meni melko nopeasti. Autoin muitakin ja olin taas mukana lääkärin kierrolla. Meidän potilaalle vaihtui hoitaja jossakin vaiheessa vuoroa, koska toiselle potilaalle tehtiin dialyysiä ja sitä ei oltu kaikille hoitajille opettettu. Mutta tilalle tuli siis hoitaja nimeltään Sarah. Ei ainakaan tarvinnut miettiä nimeä ja että mitä sanoi. Aamupalan jälkeen tapasin liason hoitajan, joka seuraa icustä lähteneitä potilaita jatko-osastoille. Hän kertoi toiminnastaan ja kuinka se on alkanut. Hän siis kulkeen potilaitten mukana niin kauan kunnes he kotiutuvat. Hän käy jutellemassa ja muutenkin katsomassa miten jatkot ovat menneet. Siihenkin kului aikaa mutta oli kiva nähdä miten tämä sitten toimiikaan. Loppu työvuoro meni nopeasti tätä meidän potilasta hoitaessa, hänen käsiään täytyi hieman katsella, koska ne alkoivat liikkua hengitysputkea kohti, mutta hän ei kuitenkaan siitä pystynyt tarttua, hän kuitenkin yritti suullaan työntää hengitysputkea pois päin. Mutta sitten pääsinkin jo pois.
Vaikka pääsin vasta kahdeksalta, niin täällä oli jo kevä pitkälle, että sää oli silti vielä melko kirkas siihen aikaan. Etenkin kun oli paistanut aurinko koko päivän. Lähdettiin vain Balgay Parkin suuntaan kävelemään. Löytyikin sieltä kiva metikkö. Ja siinä puiston vieressä oli hautausmaa. Todella vanhoja hautakivia ja paljon tuon yhen portin tyylisiä minkä takana oli hautoja. Todella hieno paikka. Mutta metikössä oli kivoja puita ja halaamalla niitä näki kuinka isoja ne oikeasti onkaan. Tuli hyvään testiin uudet juoksukengät ja pitohan oli todella hyvä vaikka mäki olikin n. 45 asteen kulmassa ja sellaista purua. Myöskiun kivatrappuset löytyi missä' täytyi jousta ainakin 5 kertaa. Kävin myöhemmin, jonakin päivänä yksinäänkin juoksemassa noita rappusia. Rappusien yläpäässä oli Millsin Obsertatory. Siis tähtitorni, huonoksi onnekseni se ei koskaan ollut auki kun siellä kävi. Niin jäi tähdet ja muut näkemättä. Mutta lenkki oli hyvä ja sais vähän extraa mäestä ja rappusista. Myöskin siellä oli tuollainen sininen silta. Mutta maisemathan oli mitä parhainta lenkkeilymaastoa.
Sitten koitti perjantai. Pääsin työskentelemään Oman ohjaajani kanssa viimeisen kerran kun toinen jäi lomalle ja toinen oli viimeisen viikon yövuoroissa. Kuvassa on siis ohjaajani Matt ja Lucy. Lucy tuli käymään tuomassa vain arviointi paperit ja oli siis tulossa yöksi töihin. Sain sitten kuvan niinkuin ensimmäiseltäkin osastolta.
Perjantaina työskentelin potilaan kanssa, jonka olin joskus aiemminkin työskennellyt. Hän oli edennyt hyvin ja parantunut niin, ettei hänellä ollut enää nukutusta ollenkaan ja hänellä käytettiin välillä puheventtiiliä. Hän halusi pitää sitä enemmän kuin oli mahdollista, koska sen pitäminen vaati enemmän työtä hengityksessä ja hän oli siihen tulossa kyllä pikkuhiljaa. Mutta vielä oltiin alkuvaiheessa ja vaati vielä hengittämiseen apuja. Hän oli kuitenkin niin hyvä kuntoinen, ettei enää tarvittu paljon edes lääkityksiä, hän oli siirtymässä osastolle muutaman päivän sisällä. Sain siinä itseksenikin tehdä töitä avustaa pesuissa ja muissa jutuissa. Häneltä löytyi huumoria ja niin se päiväkin meni nopeasti. Yhdessä vaiheessa eräällä toisella potilaalla kävi, jotain kun hänen verenpaineet laskivat yllättäen ja luultiin, että tulee elvytys, mutta paineet palautuivat melko nopeasti. Hänellä oli yritetty jo kerran extuboida mutta hänen hengitys ei riittänyt ja hänet täytyi intuboida uudestaan. Menin katsomaankin tätä tilannetta, mutta ei tiedetty ainakaan vielä mistä tälläinen johtui. Tein sen päivän aikana myös harjoittelun loppuarvioinnin ja se meni hyvin. Sain hyvät arvostelut ja sitten voi vapaa viikonloppu alkaa. Ensi viikollakin olisi neljä työpäivää. Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan. Työpäivät ovat menneet nopeasti, koska sinulla on aina jotain tekemistä.
Työpävä oli normaali 8h tuntia, koska otinkin muutaman ylitehdyn tunnin niin pääsimme lähtemään hieman aikaisemmin Kirkcaldyyn. Siellä oli pubgolf, mistä en tiennyt, että mitä se edes oli ennen kuin sinne lähdimme. Pubgolf oli merkitty 9 eri paikkaa missä piti juoda joku juomi tiettyyn kulaus määrään, jotta sai parin yms. mutta näin se homma lähti. Ostettiin junaan menojuomaa ja syömistä.
Tästä se pubgolf lähti. Ainoastaan inhotti kun satoi vettä kaatamalla niin kastui aina kun astui pubista ulos.
Kuvia matkan varrelta ja sittenhän viimeinen etappi oli juoda guinness. Pakko oli kokeilla, mutta en saanut kuin juuri ja juuri juotua puolet. Etenkin en koskaa edes juo kaljaa mutta oli pakko. Ei voi kukaan sanoa ainakaan, ettei ole maistettu. Oli todella hauskaa, vaikka peli jäi melkee pelaamatta mutta hyvässä seurassa ei voi ollakkaan kuin hauskaa. Meidän ilta meni monien pubien ohitsekkin, enkä edes muista niiden nimiä. Lopuksi oltiin, jossain isossa bilemestassa. Me mentiin taas Lauralle yöksi, huominen olisi varmasti ihan löllimispäivä. Tarkoituksena käydä vielä syömässä jossakin ennenkuin matkaamme takaisin Dundeehen.
Lauantai tosiaan menikin lepäämisen merkeissä. Käytiin yhdessä kauppakeskuksessa katselemassa tavaroita ja siellä oli myös syömispaikka missä käytiin syömässä. Hieman heikokhon olon takia syömisen jälkeen lähdettin takaisin Lauralle, että saataisiin levättyä. Meidän piti mennä puistoon kävelemään mutta sitten lepäys voitti.
Tää taitaa olla myös mun lauantain ainoa kuva. Me lähdettiin sitten kohti Dundeeta junalla ja loppuilta meni siinä lepäilessä ja tietenkin menin "olohuoneeseen" tekemään koulutehtäviä ja skypettelemään. JA niin nämä päivät vain kulkevat eteenpäin ja sunnuntai koitti ja kauan odotettu matka Safari Park BlairDrummondiin.
Tästä siis alkoi meidän reissu safarille siellähä oli eläimiä vaikka muille jakaa. Mennessä sinne sateli vettä, mutta onneksi sade lakkasi kun alettiin kävellä siellä missä oli kävelyreitit ja käytiin petting zoossa silittelemässä sikoja, aaseja ja laamoja. :D Meidät laitettiin häkkiinkin, ettei me karattaisi.
Nää tais olla jotain laamoja? Meillä oli ennen kierrosta pieni eväshetki ja syötiin ensin, ettei tuolla paikan päällä tarvitse syödä kun siellä oli lähes tuplahinta muihin syömäpaikkoihin verrattuna.
Kirahveja. Tosi nättei ja isoja. Siis satakertaa paremman näkösiä livenä.
Seeprat. Ensin se yksi seisoskeli tuolla keskellä tota katosta ja noidan toisten tyyppien "saartamana". Mutta toinen seepra hengaili auton vieressä ja sitten lähtikin käppäilemään auton eestä.
Joku lehmäeläin? Kivat sarvet sillä ainakin oli ja oikeesti kooltaan varmaan lähelle 40cm pitkät et tossa ne näyttää tosi pieniltä.
Leijonat. Siellä ne makaili vain. Aitauksessa oli auto koko ajan parkis, ja yhedessä vaiheessa se ajoikin yhen leijonan oven lähelt pois. Varmaan se on siellä, ettei karkaisi. KAmeleitakin nähtiin ja nää oli karvasia versioita.
Tässä oli jotain kauriseläimiä ja valkotäpläbambejakin näkyi muutamia. Nää oli aika nättei.
Merileijonia oli ainakin kaks. Niitten esitystäkin käytiin kattomassa. Mutta Mangustit tais viedä voiton näistä kaikista. Ne oli niin söpöjä pikkusia ja niistä sai hyviä kuviakin.
Tosta vas.. kuvasta näkee kuinka innoissaan oltiin niitä kuvailemassa.
Nää kaks tyyppi' näytti vähän surullisilta. Molemmat oli yksin omissa kopeissaan.
Siellä oli näit pikkutyyppejä kulkemassa vapaana. Joku apinalajihan ne on mutta en muista mikä se oli nimeltää, ehkä silkkiapina?
Tiikereitäkin oli kaksi siellä, ne jossain vaiheessa mähis keskenään jotain. En sitten tiiä, ett' mitä kun en nähny kunnolla.
Sikoja, kanoja muita käytiin petting zoossa silittelemässä.
Pigviinejä, nämä kaverit olivatkin kaikista söpöimpiä. Olis ylettänyt koskeakkin, muttei saanut. oli halunnut vähä silittää.
Nää kaks meni leikkimää ja keinumaan kun mie annoin vauhtia. Kikatus ja käkätys vaa raikui keinutin niitä. Strutsikin siinä lähistöllä hengaili.
Sarvikuono ja minä.
Norsuja oli kaksi. Molemmat oli pelastettu, kun niiden äitit oli muistaakseni salamestättetty. Täl toisella oli syntymästä asti ollut tollanen notkoselkä. Siellä ne vaa hengaili nääki.
Sitten lähdettii veneellä kohti Chimp islandia. Siellä asui viisi chimpanssia. Ne asui saarella ja sieltä oli vain yksi reitti sinne ja koska, ne ei osa uida niin niillä ei ollut saaren ympärillä mitään aitoja tai mitään.
Sitten käytiin katsomassa King Julianin serkkuja, kavereita. Nää oli tosi kesyjä, ois voinu melkein silittää, mutta taaskaan ei saanut koskea, yksiki hyppäs mun viereen tollaselle aidalle kun siitä kävelin ohitse.
Sitten mentiin kokeilemaan polvuveneitä. Meillä oli kyllä niin hauskaa. Koko päivä pelkkää hauskan pitoa, kyllä unohtui asia, että jäljellä on reilu viikko niin lähtisin jo kotiapäin. Jotenkin niin hassua kun olisi enää niin vähän aikaa siihen, että lähtee kotiin.
Kotimatka alkakoon. Lähdettiin ajamaan kohti Dundeeta. Phillipa ystävllisesti haki meidät ja tuo meidät nyt sitten kotiinkin. Meillä oli takana mahtava päivä ja nähtiin niin paljon kivoja eläimiä, en olekkaan aikoihin missään isossa eläintarhassa tai muussakaan käynyt. Mutta tälläiset maisemat meitä siivitti kuin matkasimme Dundeehen.
Meillähän tuli sitten jo loppupäivään mennessä nälkäkin niin me lähdettiin syömään, meidän vakipaikkaan. Braes. Minäpä söin nachoja Haggigsella. Nam. Maha täyttyi kyllä ja sitten lähdettiin majoitukselle makoilemaan sohville ja tekemään koulutehtäviä. Huomenna alkaisi taas työviikko ja minulla se tarkoittaa, että viimeinen työviikko ja päiviä on jäljellä enää 9 täällä. Kohtahan sitä pääsee jo kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti