3 päivässä 36 tuntia töitä.

Töistä voin kertoa sen verran, että olin Cherylin kanssa olin töissä, mutta muistan kyllä sen potilaan. Hän oli siirtynyt osastolle edellisenä päivänä ja hänelle oli tehny iso vatsa-alueen taisi olla suolistoleikkaus. Kuitenkin siinä tehtiin aamuhommia. Aamupesut, aamun ensimmäiset tarkkailut ja aamunlääkkeet. Tästä päivä lähti käyntiin ja tehtiin tietenkin turvallisuus tarkastukset, jotka tehdään joka aamu. Tarkistetaan, että imulaite toimii, eikä ole vuotoja. Tarkistetaan, että ambu on valmiina ja takana on myös varuiksi nielutuubeja ja maski. Tietenkin katsotaan monitorista, että hälytys rajat on mieleiset ja kaikissa on tarpeeksi ajoissa hälytys. Kuitenkin aamu meni ihan mukavasti ja siinä puolen päivän aikana kun tehtiin tarkkailuja ja ajattelin siinä samalla sitten, että tehdäändä vähän suun virkistystä.

Tällä potilaalla oltiin siis vähennetty nukutusainetta vähitellen ja hän oli kyllä ostellut käsiä hengitysputken suuntaan, mutta sitten puheella rentoutunut. Nyt kun menin potilaan luokse ja kerroin, että laitan tämän pienen superlooni sienen suuhun ja putsaan vähän, tietysti vähän nätimmin. Mutta sain sen superloonin juuri ja juuri suuhun kun tämä potilas räväytti silmät auki ja nappasi hengitysputkesta kiinni. Sain pideltyä käsiä vähän, ettei saanut hengitysputkea kokonaan pois vedettyä ja hoitaja tietenkin heti tuli ja myös varmaan 3 muutakin hoitajaa tuli paikalle auttamaan. Tämä ei ollut mikää pieni potilas ja yllätyin kuinka paljon voimaa yhtäkkiä voi löytää, vaikka tämä potilas oli todella huonossa kunnossa. Tilanne tuli niin äkkiä ja yllättäen, etten edes tajunnut sitä. Onneksi potilas ei kuitenkaan saanut muuta irti kuin hengitysputken letkuista, ettei putki lähtenyt suusta. Ehkä sekin oli onni, että hän nappasi kiinni imuletkusta eikä hengitysletkusta. Säästyttiin uuden putken laitolta. Sekin on aina potilaalle iso juttu, mutta saatiin tässä kohtaan rauhoitettua potilas kun laitettiin bolusta nukutusainetta. Hän ei siis ollut valmis noin lievään nukutukseen vielä.Vaihdoin hoitajan kanssa siteitä vatsassa olevien haavojen päältä ja dreenien ympäriltä. Iho näytti hyvältä. Muuten päivä meni sitten hyvin ja sain taas tehdä paljon. Potilaalle laitettiin myös uusi keskuslaskimokatetri ja avustin siinä lääkäriä. Hienostihan sekin taas meni. Päivät täällä ICUssa menee niin nopeasti, ettei edes ehdi laskea.

Tiistaina oli siis aamuvuoro ja pääsin työskentelemään toisen potilaan kanssa ,mutta tällä eilisellä miehellä pidettiin sedaatiota yllä, koska hän ei ollut vielä valmis siihen, että sedaatiota laskettaisiin. Koska häneen ei saa mitään "yhteyttä" kun yrittää puhumalla rauhoittaa, kuitenkin sedaation laskemista kokeillaa, melkein joka päivä, jotta potilas pääsisi nopeammin parantumaan. Kuitenkin tämä ei vielä ollut tähän valmis niin hänellä jatkettiin nukutusta seuraavanakin päivänä. Hän oli melko tasaisen hyvä vointi.
Työskentelin n. 60-70 vuotiaan rouvan kanssa, joka oli myös ollut vatsanalueen leikkauksessa. Hänelläkin pudottettiin nukutusainetta. Hän oli todella levoton ja meinasi myös repiä hengitysputken pois. Hänelle täytyi antaa pieni bolus, että rauhottuu. Mikään puhu ei  mennyt perille, eikä hän ymmärtänyt missä hän on tai mitä on tapahtunut tai miksi hänellä on hengitysputki. Monesti, tämä tarkoittaa, ettei ole vielä valmis siihen,että nukutusainetta vähennetään. Kuitenkin tämän potilaan kanssa pääsi harjoittelemaan paljon puhumisella rauhoittamista, vaikka tällä hetkellä, se ei mennyt edes perille asti. Hoitajana tällä potilaalla oli Katie. Katien kanssa yritettiin aina puhua ensin, jotta hän rauhottuisi. Mutta välillä se ei onnistunut niin boluksia täytyi antaa. Sain tehdä pesut, lääkkeitä antaa nenämahaletkuun. Tarkistuksetkin tein itsenäisesti ja alkaa hommat sujua hyvin. On kiva kun ymmärtää hyvin , eikä tarvitse paljon edes arvailla mitä nyt tehdään. Tietenkin valvotusti, muttei enää ole ollut sellaista niin kovaa vahtimista, kun hommia osaa tehdä jo itsenäisestikkin. Sai paljon harjoitusta, kuinka puheella täytyi ensin yrittää rauhoittaa ja joutui kuitenkin hoitaja antamaan lääkettä, kun tämä potilas ei meinannut millään rauhoittua. Kun potilaan aviomies oli paikalla, niin hän sai kyllä hänet hieman rauhalliseksi, mutta kumminkin tarvitsi vielä paljon boluksia päivän aikana.

Yhdessä vaiheessa taas tämä eilinen potilas alkoi vähän riehumaan ja yritti vetää hengitysputkea ulos. Ja menin tietenkin heti auttamaan ja pitämään kiinni. Potilaasta vastaava hoitaja piti myös käsistä kiinni ja pyysi, jota kuta laittamaan lisää nukutusainetta. Katsahti minuun ja tokaisi että et sinä ainakaan. Se tuli ehkä vähän töykeästi mutta joku laittoi ja tilanne rauhoittui. Mutta siis täytyy olla todella tarkkana, kun potilaan ympärillä häärää ja mitä tapahtuu milloinkin, koska tärkeintä on kuitenkin, että potilas on turvassa.

Lääkärinkierrolla käytiin läpi meidän potilaan asiat ja hänelle päätettiin laittaa trakea, koska lisähapen vaade oli niin suuri vielä, ettei extubointia voitu ajatella, ja trakean kanssa olisi helpompi vähentää hapen tarvetta. Ja kun potilas ei oikein "sietänyt" hengitysputkea suussa niin, tämä voisi auttaa myös siihen, ettei se olisi niin vaikeaa. Ennen sitä kuitenkin tehtiin kaikkea hommia ja valmistauduttiin trakean laittoon.  Trakean laittoi naislääkäri, kuka ei ollut vielä tehnyt niitä niin paljon. Trakean laitossa neuvoi mukana myös senior lääkäri. Tällä kertaa, en päässyt auttamaan, mutta seurailin sivusta. Muistan melkein ulkoa miten trakea siellä laitettiin. Ensin tietenkin potilas nukutetaan syvempään uneen ja lihakset rentoutetaan. Sitten kokeillaan kaulalta oikea paikka ja merkataan paikka. Paikan merkkaamisen jälkeen laitetaan paikallispuudutetta. Lääkäri avaa välinepaketin ja sitten menee pesemään kädet. Sillä aikaa hoitajat availevat tarvikkeet steriilisti streriilille pöydälle. Kaikkea ei ihan vielä tietenkään voi avata kun lääkäri tulee vastaanottamaan pakettia avatessa. Lääkäri kuivaa kädet välinepaketin steriileihin käsipyyhkeisiin ja pukee päälle steriilintakin. Avustettuna kiinni laitto, mutta täällä en ole nähnyt yhtäkään takkia laitettu kiinni kuin yhdellä rusetilla mikä solmitaan selän takana. Kuitenkin steriiliasu ja sitten voidaan aloittaa trakean laitto. Hoitajan roolina ei oikein tässä osassa ole mitään. Ainoastaan seurata monitoria ja huudella lukuja, jos lääkäri ei sitä näe. Kuitenkin trakea onnistui ja samalla tehtiin kameran avulla keuhkoputkien tähystys.

Täällä osastolla pyritään, joka päivä laskemaan sedaatiota, jotta nähdään potilaan todellinen tila. Myöskin kartoitetaan, onko deliriumia. Potilaat saavat opiaattipohjaisia lääkkeitä niin ne voivat aiheuttaa deliriumia. Olen nähnyt jo muutaman potilaan riehumisen, ja sekin on ollut vain, ettei he ymmärrä mitä ja miksi ja missä ovat. Heitä pelottaa. Jos miettii itseään samaan tilanteeseen niin, ei kyllä edes tiedä miten itse siihen reagoisi. Olisin varmasti todella peloissani.

Keskiviikkona olin toisen ohjaajani Lucyn kanssa. Meillä oli sama potilas kuin minä olin eilen.  Tämä rouva oli ollut hieman ahdistunut ja levoton myös yön aikana. Tältä rouvalta alettiin taas laskemaan sedaatiota, kun siitä, oli tarkoitus päästä eroon.  Hänellä taisi mennä myös noradrenaliinia nostattamaan verenpainetta, joka päivä on tietty MAP eli verenpaineen keskipaine mihin pyritään. Tällä rouvalla oli matalat paineet niin lääkeellä niitä pidettiin hieman korkeammalla, jotta kaikki toimisi paremmin. Mutta tänää kuitenkin oli tapahtunut hieman muutosta, paljon enemmän sai puhumalla hänet rauhoittumaan ja ymmärtämään, mutta välillä sekään ei auttanut. Hän ei ymmärtänyt, miksei hän kuullut omaa ääntään ja, että mikä ihme putki hänellä on kaulassa. Tämä samainen potilas oli itse jo kerran vetänyt hengitysputken pois suusta ja se oli jouduttu hieman väkisin laittamaan, niin hänen hampaat olivat hieman vaurioituneet. Mutta se intubaatioputki oli pakko saada takaisin, koska ei pärjännyt ilman sitä.  Kuitenkin tänään kaikki meni paremmin ja saatiin nukutusainetta taas vähäsen pois päin ja laskettua myös muita lääkkeitä. Välillä potilas ymmärsi ja välillä taas joutui antamaan boluksia, koska ei puhe auttanut.





 
Tässä on muutamia kuvia petipaikasta ICUssa. Pyysin luvan vastaavalta hoitajalta ja sen sain. Sain otettua kuvia, koska sattui olemaan tyhjä petipaikka. Minun ollessa ICUssa on ollut todella kiireistä vain yhtenä viikkona oli vain 4 potilasta mutta muuten on melkein ollut kokoajan 8 tai 9 potilasta. Normaalisti icussa on 8 petipaikkaa potilaille ja 9 petipaikka on hätätapauksia varten. Mutta nyt on tavallaan sattunut hyvin, kun on ollut paljon potilaita niin olen saanut paljon mahdollisuuksia päästä oppimaan ja näkemään erilaisia potilaita. Jokaisessa petipaikassa on teitenkin sänky, jossa on ilma patja ja sivuilla säädöt joilla voi säätää sänkyä ja asentoa, myös on erillinen säätökapula millä voi laittaa sänkyä eri asentoihin. Jokaisessa petipaikassa on tippateline jossa on kiinni 4-8 tai enemmän iv-pumppuja, siinä on ruiskulle ja tavalliseen iv infuusiolle. Ventilaattorissa on uudet putket ja se on edellisen potilaan jälkeen vuototestattu. Sängyn takana on mistä saadaan happi ja imu. Jokaiseen kuuluu myös tarvike laatikostot. Laatikostosta voit löytää kaiken mahdollisen mitä tulet tarvitsemaan. Siellä on aina ylimmässä laatikossa kaikki hätätapauksia varten. Muissa laatikoissa on kaikki muut ruiskut, neulat, alkoholipyyhkeet, nesteitä, tippaletkut, muut mahdolliset letkustot yms, lämpömittari, ekg tarroja, sidostarvikkeet. Melkein mitä vaan tarvit löytyy tuosta laatikosta. Tietenkin roskis ja kaksi neulajäteastiaa. Olen huomannut täällä ollessani, että he heittää neulat ja ruiskut neulajäte astiaan. Vaikka ruiskussa ei olisi neulaa niin se laitetaan neulajäteastiaan. En ainakaan itse ole Suomessa nähnyt, että olisi ainakaan näin paljon kuin täällä laitetaan ruiskuja siihen astiaan. Myöskin jo ruiskussa on liikaa, niin nesteet ruiskutetaan neulajäteasitiaan. Tietysti nämä on havoinnoitu muutamalta hoitajalta, en tiedä onko vain heidän tapa vai yleinen tapa. Ruiskujen kohalta ainakin on kaikkien tapa. Jokaisen petipaikan ympärille saa myös verhot, joilla suojataan potilaan yksityisyyttä.

Tein siis tällä viikolla 3kpl 12h vuoroja. Kyllä väsytti ihan kamalasti niiden työvuorojen jälkeen. Minä olin ollut melkein kolme päivää neljän seinän sisällä ja alkoi jo ahistaa ku halusi vain haukkaamaan happea. Olin siis päässyt 20 illalla mutta täytyi tulla wifi-huoneeseen tekemään blogia tai muuta vastaavaa. Nyt kuitenkin viimeisenä iltana oli pakko päästä ulos. Oltiin sitten lähdössä kohti Edinbughia huomenna niin ei voinut oikein kauaa olla ulkona.






Käytiin siis kävelyllä lähellä joen rantaa. Mentiin vaan kävelemään kohti jokea. Kauniita maisemia matkanvarrelta kun auringonlaskua näkyi vielä vähän horisontissa. Minä menin tietenkin kävelemään ihan lähelle vettä, kun täytyi käydä kokeilla, että kuinka kylmää vesi on ja nyt on laskuvesi niin näkee kiviä paljon ja joen pohjaakin. Todella kaunista ja täytyi kyllä varovasti kävellä kun kivien päällä oli jotain levää tms. Mutta pikkuruinen seikkailu tällä illalle. Mutta päätän tämän kirjoituksen tähän, koska edinbughista on niin paljon kuvia, että teen sen erillisenä kirjoituksena. Tässäpä vähäsen taas luettavaa. Täytyy sitten taas lisäillä aina kun muistaa lisää. :)

           

Viikko reissujen välissä. :)

Glasgowta palauduttu ja hieman väsyneenä mentiin maanantaina iltavuoroon töihin. Maanantaina tuli nukuttua pitkää ja mentyä vain iltavuoroon. Viikonlopun jäljiltä ja kahden päivän biletys vei hieman mehuja niin ei maanantaina tullut tehtyä muuta kuin töitä.

Menin kuitenkin reippaana töihin kun taas ensi viikonloppuna olisi jotain mukavaa tiedossa. Menisimme käymään Kirkcaldyn Link Marketilla ja sitten ratsastamaan. Mutta siis toivottavasti muistan tämän oikeassa järjestyksessä. Mutta osastolle oli tuotu oman ikäinen tyttö, joka oli vasta ollut lomamatkalla ja ollut pari pv syömättä kun olo oli mennyt niin huonoksi ja hän oli myös diabetikko. Hänellä oli yskää ja kipeä kurkka. Hän oli kasvoiltaan melko punainen ja näyttikin kipeältä. Hän kuitenkin oli melko ahtaanpaikan kammoinen, niin jopa maski naamalla aiheutti, etti oikein pystynyt lepäämään kunnolla.

Olin minun oman ohjaajaan Mattin kanssa. Hauskaa sinänsä kun ei, koskaan ole ollut mies hoitajaa minulla ohjaajana. Hän on kuulemma vielä sellainen, kuka haluaa opettaa paljon. Hän ohjaa kuulemma paljon opiskelijoita. Hyvä minulle. Kuitenkin tytön tilaksi selvisi, että hänellä on influenssa A. Hän oli mennyt myös huonoon kuntoon muutaman päivän syömättömyyden takia kun sokerit eivät olleet tasapainossa. Myöskin hän pisti vastaan aika paljon kaikkea hoitoa, kuten CPAP maskia, joka olisi parantanut saturointia ja auttanut keuhkoja parantumaan. Mutta tämä tyttö ei näihin nyt oikein suostunut. Häntä ei siis, koskaan intuboitu, koska pelkällä CPAP maskilla näytettiin pärjäävän.

Maanantaina tyttö oli petipaikalla 2 mutta kuin saatiin selville influenssa tartunta niin hänet siirrettiin sivuhuoneesee, jossa oli parempi eristää. Koska hän yski niin influenssa tarttuu helpommin. Aina kun menit sivuhuoneeseen, täytyi laittaa essu ja hanskat ja maski. Myöskin pidettiin huoli, että kaikki tavarat pidetään jommalla kummalla puolella, koska infektiontorjunnan kannalta liiallinen edestakas vieminen  levittittäisi influenssaa enemmän. Myöskin huoneen puolella on allas missä kädet saa pestyä. Mutta kun on kyse infektion torjunnan tarkkailusta, täällä saa pitää vihkisormusta kädessä. Mutta muita koruja ei. En tiedä miksi juuri vihkisormusta saa pitää mutta muita koruja ei saa. Okei ymmärrän ettei saa pitää mitään, vaikka suomessa on saanut pieniä korviksia pitää, kunhan ei saa otettua kiinni ja revittyä niin on saanut olla. Mutta täällä ei saa olla mitään muuta kuin vihkisormus. Mikä on tavallaan minusta todella outua, koska sormuksien alle jää eniten kaikkea likaa vaikka pesisikin sormuksen alta ja pitäisi käsineitä. Tälläinen tapa täällä, mutta minä en pidä mitään koruja täällä. Enkä kyllä ole pitäny Suomessakaan muuten kuin silloin kun olen työskennellyt kotihoidossa.

Tiistaina olin saman potilaan kanssa, ja hän tuntui vain vastustavan kaikkea. Tänään käytiin Mattin kanssa läpi paljon kaikkea mitä siinä isossa vihkosessa on minkä mainitsin kai jo aiemmin. Tämä päivä ja seuraavana sain suurimman osan niistä täyteltyä.


Käytiin tiistain työvuoron jälkeen lenkillä kun oli pakko päästä hieman haukkaamaan raitista ilmaa. Kuitenkin matkan varrella tuolla sairaalan takana menee polku missä nököttää tällänen tyyppi. Se on kyllä aika hieno ja ehkä vähän oudossa paikassa mutta hieno on. Kuitenkin päivät menee tuolla ICUssa niin nopeasti, etten edes välillä tiedä, että kerkeänkö oppiakkaan mitään. Etenkin kun ei ole akuutilta puolelta aiempaa kokemusta. Mutta olen kyllä viihtynyt siellä todella hyvin.

Keskiviikkona olin vielä Mattin kanssa ja saman potilaan kanssa. Nämä tekee ICUssa 3 päivän putkia ja vain 12h vuoroja. Yleensä se on 3 päivävuoroa eli 7.30-20.00 tai sitten 3 yövuoroa eli 20.00-8.00. Sovittiin, että työskentelisin Carolynin kanssa seuraavat kaksi päivää. Heillä on myös ICUssa eri tiimejä. Muistaakseni Blue, Green ja Tangerine ainakin. Minun ohjaajat ovat Tangerine tiimissä. Tänään käytiin myös läpi osa niistä nivaskan asioista. Ja Matt on kova puhumaan ja opettamaan. Kyllä tietoa tuli taas tuutin täydeltä. Mutta kyllä on tullut kertailtua asioista vaikkakin englanniksi. Tämäkin päivä meni osittain tämän saman potilaan kanssa taistellessa, kun hänelle olisi pitänyt laittaa nenämahaletku, koska ei ollut sunnuntain jälkeen syönyt. Alkoi olla jo huonolla tolalla kun on vielä diabeetikko. Hienosti Matt selitti miten asiat on ja pyysi vielä lääkärin kertomaaan, että nenämaha letku olisi kaikista tärkein nyt, koska hän ei edes ottanut suuhun mitään. Tälle tytölle ei kuitenkaan laitettu sitä letkua. Odotettiin yksi päivä, koska hän sanoi, että yleensä saattaa tulla ruokahlau ykskaks takaisin kun tälläinen on normaalia hänelle. Mutta arvasin, että siitä tulee taistelu seuraavana päivänä.

Täällä ollessa olen huomannut, että täällä on paljon suolisto ja maha alueen ongelmia. Ummetusta ja suolitukoksia ja suurin osa ICUhun tulevista potilaista on käynyt vatsanalueen leikkauksessa tai on jotain maha-alueen ongelmia. On siellä tietenkin onnettomuus potilaita ja keuhkokuumeen tai influenssan takia. Mutta täälä on paljon enemmän suoliston alueen ongelmia omaavia potilaita. Tai ainakin tuntuu siltä, taisi olla minun toinen ohjaaja kuka puheli, että johtuu ehkä ruokavaliosta täällä. Mutta kyllä täällä syödään todella paljon suolaa, ja sipsejä ja melko vähän kasviksia. En ole nähnyt vissiin yhtää hoitajaa kuka ei lisäisi suolaa ruokaan. Tietysti on poikkeuksia, mutta todella moni syö ruuan yhteydessä, etenkin lounaalla pienen sipsipussin. Puhuin tästä myös skotlantilaisten tyttöjen kanssa kun olivat huomanneet, ettei suomessa oikein ole kuin isoja pusseja. Tälläinen ero on, ja tämä on osunut silmiin täällä ollessa.





Keskiviikko-iltana Laura oli työskennellyt samalla osastolla kuin Niina niinhe sopivat, etä lähtevät lähipubii yksille, jossa minä en, koskaan ole käynyt. En edes tiennyt, että sairaalan lähellä on pubi.. Noh mutta, minä menin vain mukaan vaikka ei pyydetty. Meillä oli tosi mukavaa ja saatiin jutella tunnin verran rauhassa. Kuvat näyttää ihan vihreiltä kun siellä oli jotkut vihreät spottivalot ja sitten mentiin ensin väärään suuntaan. Mutta löydettin kyllä sitten viimenään paikka. Se oli aikamoinen pelkistetty paikka, mutta saatiin ne yhdet mitä lähdettiin hakemaan. Hah sovittiin, että mennään vielä uudestaan. Mutten nyt olla vielä tähän päivään (3.5.15) edes menty. Ehkä sitä vois käväistä vaikka nyt tulevalla viikolla.

Torstai koitti ja viikko yli puolessa välissä.. Mihin tää aika oikein menee? Mulla on jo toinen viikko menossa ja tuntuu, että olen vasta aloittanut. Työskentelin siis Carolynin kanssa. Potilas oli ollut auto-onnettomuudessa. Hänellä oli amputoitu oikea käsi kyynärpäästä alaspäin. Hänellä oli murtunut oikeapuolen kylkiluut ja vasemman jalan sääriluu. Siinä oli sellanen ulkoinen rauta kiinni, mikä oli jalasta puoleen väliin säärtä. Hänellä ei ollut enään niin paljon nukutusainetta, mutta hän liikkui kuitenkin aika rauhattomasti. Häntä täytyi varoitella kokoajan, koska jalassa oli rautakehikko eikä se saisi niin paljo osua, eikä hän saa sille jalalle painoa laittaa. Kuitenkin päivä meni ihan hyvin.

Torstaina myös toteutettiin minun pitkäaikainen suunnitelma ja käveltiin Ninewellsista keskustaaan. Aina on ollut joko sadetta tai muuten vaan laiska. (Tiedetään tekosyy ja tekosyy) mutta kumminkin nyt se tuli tehtyä. Ja paljon kuvia koko matkan varrelta ja sää oli mikä loistavin aurinko paistoi ja oli hauskaa. Meillä oli vain suunnitelmissa kävellä keskustaan ja kävellä takaisin. Pysähdyttiin matkan varrella vain katselemaan taloja ja kaikkea mitä ympärillämme näimme. Oli kyllä kaunista. Monet talot on täälläkin vanhoja kivi taloja ja kivi aitaa on melkein joka talon ympärillä. On täällä myös uudempia taloja, mutta ei niin paljoa. Glasgowssa oli myös mutta ehkä vähän vähemmän. Täältä löytyy kivoja kadun nimiä ja kaunista on.






























Käytiin myös kokeilemassa yhtä ruokapaikkaa nimeltään medusa. En ollut käynyt siellä, eikä oltu myöskään yhdessä käyty siellä. Tuli nälkä tuosta kaikesta kävelystä ja sen takia halusimme lähtä käymään syömässä, ensimmäisessä paikassa, joka tulee vastaan.

Juotiin myös yhdet ja ei ruoka nyt niin ihmeellistä ollut. Siis hyvää joo mutta, ei sitä varmaan uudestaan sinne tulisi mentyä edes. Mutta tulipas kokeiltua. Myöskin tuolla oli noi Heineken hanat missä luki -2 tai -1 molemmis ja oli ihan pakko kokeilla nii toi valkoin on niinku huurretta ja nyt siinä on mun sormen jälki. Oon ollut täällä jo niin kauan et alkaa tuntua tyhmältä kun meinaan unohtaa sanoja. Mutta kyllä tässä nyt on taas tekstiä tullut ja suurin on ihan suomea :D

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Reipas opiskelija herään neljäntenä aamuna ja lähdössä töihin ja puput loikkii pihalla. Ei huonompi aamu. Perjantaina työskentelin saman mies potilaan kuin muutama päivä sitten. Hänellä oli vain perusjuttuja ei mitään niin ihmeellistä. Aamulla safety check, morning obs ja morning meds. Näillä melkein mentiin päivän mittaan. Potilaan kanssa tuli juteltua enemmän kun oli jo tuttu mies ja minä odotin vain uutisia, että saanko kesätöitä vai en. Kuitenkin melkein vihreää valoa oltiin näytetty ja menin soittamaan puolen päivän jälkeen kun puhelu oli tullut. Ja sain hyviä uutisia. Sain siis kesätyöpaikan Pohjois-Kymen sairaalasta sairaanhoitajan kesätyöpaikan. Olin todella iloinen, etten voinut lopettaa hymyilemistä loppupäivänä. Sanoin hoitajalle, että sain paikan ja hänkin onnitteli. Loppu päivä meni lennokkaasti kun ajatuksen siinti jo siinä, että tänään lähdetään Niinan kanssa juhlimaan, että sain työpaikan ja myös sitä, että meillä molemilla on vapaa viikonloppu. Oltiin viimeisten viikojen aikana työskennelty niin kovasti, että ansaittiin vapaata. Mutta oli hymyä tää tyttö koko päivän. :)






Ja niin tuli perjantai ilta. olin nii innoissani tulevasta työpaikasta ja siitä kuinka hyvin mulla ja kuinka hyvin Niinallakin täällä on mennyt. Hiusten juurikasvu oli jo varmaan 4-5 senttiä niin Niina ihanainen laittoi värin mun päähän ja sillä aikaa uunissa paistui meillä ihania herkkusieniä käärittynä pekoniin ja sisällä vielä tuorejuustoa. Namnam kuten kuvista näkee,että kyllä ne kelpasi molemmille. Tukka saatiin värjättyä ja tulos loistava. Hieman tummempi ruskea kuin on ollut mutta tykkäsin, ja vaikka Niina pelkäsi, että on kohtia missä ei ole väriä, kun värjäsi näin pitkiä hiuksia ekan kerran, mutta ei ollut. Tulos on hyvä. :) Kun hiuksia sain vähän kuivemmaksi niin laitoin vähän papiljotteja, että saisin hieman kiharoita. Näytän joltain kotirouvalta papiljotit päässä, muttei se haittaa, korkattiin skumppa ja siitä ilta lähti käyntiin.
 


Tässä olisi lopputulos, aika kivat kiharat tuli ja laitoin mun uuden ihanan lempimekon päälle ja kivat bling bling kengät. Myö ostettiin myös sellanen 2litran pullo siideria, ihan vaan kokeilu mielessä. Ihan hyvin saatiin sitä tyhjennettyä kahteen pekkaan.. haha. Noo mutta olti hyvä fiilis molemmilla ja haluttiin pitää hauskaa. Hauskaa meillä olikin. Oltiin alkuilta mun huoneessa ja kuunneltiin musiikkia.




Me lähdettiin kohti unionia kun ei siellä olla oltu piiiitkään aikaan. Haluttiin sinne lähteä käymään. Juotiin Liarissa Adam's apple drinkkejä. Meillä oli kyllä tosi kivaa mutta jotenkin perjantaisin unionilla ei oikein ole ollut ihmisiä. Mistähän tämä johtuu. Paljon vähemmän esim tiistaisin tai torstaisin. Mutta kun ei enää mielyttänyt niin lähdimme kohti Undergroundia. Ei kyllä sielläkäään niin paljon ihmisiä ollut mutta oli siellä enemmän kuin unionilla ehkä, koska tila oli pienempi niin tuntui, että ihmisiä olisi enemmän. Kuitenkaan ei siis oltu missään älyttömässä humalassa mutta siis ei missään räkäkännissä. Koska minulla oli liukas kankainen mekko niin sain nostella laukkua olkapäälle kunnolla koko ajan. Ja oltiin ulkona haukkaamassa happea niin en kerinnyt ottamaan laukkua kiinni kun se tipahti ja samalla, kun otin laukkua maasta saatoin vähän horjahtaa siis sillee,että ottaa pienen askeleen sivulle, ei mitään normaalista poikkeavaa niin poke tuli sanomaan, että minun on lähdettävä.. :D minut heitettiin ulos. Vain koska tiputin laukun ja otin askeeleen sivulle ja siis nauroin, että onko oikeasti tosissaan. En saanut hakea edes takkiani vaan ohjaattiin suoraan ulos kädestä pitäen. Vaikka osasin kävellä suoraan ja muutenkin. Olin kuulemma liian huonossa kunnossa. Mutta en kyllä ollut. Noh todettu tämäkin. Heitetty ulos baarista. LOL. Noh lähdettiin siitä sitten kotiin kun kellokin oli jo yli kaksi niin monet menee jo puol kolmen aikaa kiinni. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Kirkcaldya.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja sitä päästiin Kirkcaldyyn. Mulla olikin oletettua pahempi krapula. En kyllä odottanut vaikka ei sitä sen enempään juotu kuin muinakaan iltaoina, ehkä se oli se skumppa. Kuitenkin päästiin sinne ja oltiin menossa siis Link marketin tivoli. Siellä oli montamonta laitetta. Mua ihan ottaa päähän, etten päässyt niihin laitteisiin, koska mulla teki pahaa jo pelkkä ruuan ja makean haju siellä ympärillä.

Sain otettua kumminkin kivoja kuvia laitteista ja katsella niitä. Kunnes tuli niin paha olo, että oli pakko lähteä nukkumaan. Oisin halunnut noihin kaikkiin laitteisiin. Yhyy. Oon kyl vähä vihanen itelleni. Mutta siis kokonainen katu oltiin suljettu tämän takia ja siellä oli varmaan montakymmentä erilaista laitetta ja monia kojuja mistä sai ruokaa, hattaraa ja makeisia. HARMITTAA. :( Mutta mie menin nukkumaan niin Niina sitten kävi Lauran kanssa niissä laitteissa. Mutta kyllä minua harmitti ja edelleenkin, koska yleensä haluan kaikkiin hurjiin laitteisiin. Mutta sain ainakin nähdä ne. Nukuttiin sitten seuraavaan aamuun Lauran luona Kirkcaldyssa. Ja sitten meillä oli suuntana Cupar ja lähdettiin sitten junalla sinne, kunhan aamupalaa saatiin vähän syötyä. 

Päästiin Cupariin, josta Phillipa haki meidät asemalta ja mentiin tea roomiin syömää jotain pientää ennen kuin mentiin ratsastamaan.  Minähän join coca colan ja söin makeita pannukakkuja. Namnam. Hyvää. Meitä vastassa Cuparin asemalla oli Phillipa niin oltiin minä, Niina, Phillipa ja Laura. Kuvia on vähän matkan varrelta Tea Roomille. Kaikki odottivat jännittyneinä(paitsi minä) ratsastamaan lähtöä. Sää oli hieman tuulinen ja pilvinen, muttei se menoa haitannut. 

 










Koska meillä oli aikaa niin mentiin läheiseen puistoo kävelemään ja Lauran pyynnöstä hyppelemään. :D Näytetään ihan hassuilta kun hyppeltiin ympäri tulppaanipenkkejä. Kuitenkin käytettiin aikaa kuntoilulaitteisiin mitä puistossa oli ja tuo keinu oli oli kaikkien suosikki, ainoastaan Phillipa ei keinumassa käynyt. Oli hauskaa, kuten ilmeistä kuvissa näkeekin. En osaa kirjoittaa puiston nimeä tähän vaikka sen muistankin.  Vähän alkoi lapsettaa, niin hilluttiin vain siellä puistossa ja tuo muutama kuva aiemmin missä on patsas minkä edessä seistään on myös sieltä puistosta. Mieki tossa keinussa vaan kikatin koko ajan kun olin niin hauskaa. Mutta todella hauskaa oli ja oli niin mukavaa Lauran ja Phillipan kanssa. Heidän kanssaan nyt tässä on eniten ehtiny tapailla täällä. Koska he on kuluttaneet paljon rahaa suomessa niin ymmärtäähän sen, että tarvitsevat rahaa ja tekevät paljon töitä. Mutta tuona päivänä sää oli alkupäivästä pilvinen mutta päivän edetessä sää muuttui paremmaksi.

Päästiin ratsastamaan. :) Tätä oltiin odotettu ja mukavaa se tietenkin oli. Minulla oli poni nimeltään Nico. Kaunis poni ja tosi kiltti. Tietysti mieli teki laukkaamaan, mutta porukassa mentiin ympäri peltoja kun aurinko paistoi ja oli kivaa. Puolitoista tuntia meni nopeasti. Loppujen lopuksi kuitenkin ratsastus meni kaikilla oikein hyvin. Kaikki pääsi vähän jännityksestä, ja kaikki pääsi ravaamaan. Olin niin innoissanim että puhuttiin heti että mennään vielä uudestaan ennen kuin lähden kotiin täältä. 

Ratsastuksen jälkeen mentiin Phillipan luo syömään. Phillipa oli valmistanut ruuan haggista, peruna ja porkkanamuusia, keitettyjä parsakaalia ja virheitä papuja ja lihakastike piirakkaa. NAMNAM. Jälkkäriksi oli tuollanen annos en ees muista sen nimeä, siinä oli kermaa ja vadelmia ja viskiä vähäsen. :D Juotiin ruuan kanssa prosecoa ja hyvältä maistui ja oltiin ruuan jälkeen vatsat killillään. Näillä eväillä oli hyvä lähteä seuraavaan viikkoon. Phillapa asuu äitinsä kanssa ja heillä on takapihallaan 7 kanaa ja kukko. Tuossa kuvassa on yksi kanoista. Ne tuottaa heille munia. Hauskaa ja Phillipa kertoi, ettei kanoista ja yhdestä kukosta ole ollut edes haittaa naapureille. Yhdessä kuvassa näkyy myös Phillapan koirat Bailey ja Loui. Jos nyt kirjoitin ne oikein Loui istuu minun sylissä ja meidän keskellä on Laura, jonka sylissä on Bailey. Koko päivä oli niin onnistunut. Kyllä jaksaa taas töitä puuhastella, kun oli niin kiva viikonloppu. Ensi viikolla on ensi kertaa 12h vuoroja ja sitten tuleekin jo kauan odotettu Edinbughin reissu. Kotimatkalla Dundeehenkin oli junasta niin kauniit, maisemat, että kyllä silmä lepää. Tässä tämä, jos tästä jotain irtoaa teille. Enjoy. :)