Tällä potilaalla oltiin siis vähennetty nukutusainetta vähitellen ja hän oli kyllä ostellut käsiä hengitysputken suuntaan, mutta sitten puheella rentoutunut. Nyt kun menin potilaan luokse ja kerroin, että laitan tämän pienen superlooni sienen suuhun ja putsaan vähän, tietysti vähän nätimmin. Mutta sain sen superloonin juuri ja juuri suuhun kun tämä potilas räväytti silmät auki ja nappasi hengitysputkesta kiinni. Sain pideltyä käsiä vähän, ettei saanut hengitysputkea kokonaan pois vedettyä ja hoitaja tietenkin heti tuli ja myös varmaan 3 muutakin hoitajaa tuli paikalle auttamaan. Tämä ei ollut mikää pieni potilas ja yllätyin kuinka paljon voimaa yhtäkkiä voi löytää, vaikka tämä potilas oli todella huonossa kunnossa. Tilanne tuli niin äkkiä ja yllättäen, etten edes tajunnut sitä. Onneksi potilas ei kuitenkaan saanut muuta irti kuin hengitysputken letkuista, ettei putki lähtenyt suusta. Ehkä sekin oli onni, että hän nappasi kiinni imuletkusta eikä hengitysletkusta. Säästyttiin uuden putken laitolta. Sekin on aina potilaalle iso juttu, mutta saatiin tässä kohtaan rauhoitettua potilas kun laitettiin bolusta nukutusainetta. Hän ei siis ollut valmis noin lievään nukutukseen vielä.Vaihdoin hoitajan kanssa siteitä vatsassa olevien haavojen päältä ja dreenien ympäriltä. Iho näytti hyvältä. Muuten päivä meni sitten hyvin ja sain taas tehdä paljon. Potilaalle laitettiin myös uusi keskuslaskimokatetri ja avustin siinä lääkäriä. Hienostihan sekin taas meni. Päivät täällä ICUssa menee niin nopeasti, ettei edes ehdi laskea.
Tiistaina oli siis aamuvuoro ja pääsin työskentelemään toisen potilaan kanssa ,mutta tällä eilisellä miehellä pidettiin sedaatiota yllä, koska hän ei ollut vielä valmis siihen, että sedaatiota laskettaisiin. Koska häneen ei saa mitään "yhteyttä" kun yrittää puhumalla rauhoittaa, kuitenkin sedaation laskemista kokeillaa, melkein joka päivä, jotta potilas pääsisi nopeammin parantumaan. Kuitenkin tämä ei vielä ollut tähän valmis niin hänellä jatkettiin nukutusta seuraavanakin päivänä. Hän oli melko tasaisen hyvä vointi.
Työskentelin n. 60-70 vuotiaan rouvan kanssa, joka oli myös ollut vatsanalueen leikkauksessa. Hänelläkin pudottettiin nukutusainetta. Hän oli todella levoton ja meinasi myös repiä hengitysputken pois. Hänelle täytyi antaa pieni bolus, että rauhottuu. Mikään puhu ei mennyt perille, eikä hän ymmärtänyt missä hän on tai mitä on tapahtunut tai miksi hänellä on hengitysputki. Monesti, tämä tarkoittaa, ettei ole vielä valmis siihen,että nukutusainetta vähennetään. Kuitenkin tämän potilaan kanssa pääsi harjoittelemaan paljon puhumisella rauhoittamista, vaikka tällä hetkellä, se ei mennyt edes perille asti. Hoitajana tällä potilaalla oli Katie. Katien kanssa yritettiin aina puhua ensin, jotta hän rauhottuisi. Mutta välillä se ei onnistunut niin boluksia täytyi antaa. Sain tehdä pesut, lääkkeitä antaa nenämahaletkuun. Tarkistuksetkin tein itsenäisesti ja alkaa hommat sujua hyvin. On kiva kun ymmärtää hyvin , eikä tarvitse paljon edes arvailla mitä nyt tehdään. Tietenkin valvotusti, muttei enää ole ollut sellaista niin kovaa vahtimista, kun hommia osaa tehdä jo itsenäisestikkin. Sai paljon harjoitusta, kuinka puheella täytyi ensin yrittää rauhoittaa ja joutui kuitenkin hoitaja antamaan lääkettä, kun tämä potilas ei meinannut millään rauhoittua. Kun potilaan aviomies oli paikalla, niin hän sai kyllä hänet hieman rauhalliseksi, mutta kumminkin tarvitsi vielä paljon boluksia päivän aikana.
Yhdessä vaiheessa taas tämä eilinen potilas alkoi vähän riehumaan ja yritti vetää hengitysputkea ulos. Ja menin tietenkin heti auttamaan ja pitämään kiinni. Potilaasta vastaava hoitaja piti myös käsistä kiinni ja pyysi, jota kuta laittamaan lisää nukutusainetta. Katsahti minuun ja tokaisi että et sinä ainakaan. Se tuli ehkä vähän töykeästi mutta joku laittoi ja tilanne rauhoittui. Mutta siis täytyy olla todella tarkkana, kun potilaan ympärillä häärää ja mitä tapahtuu milloinkin, koska tärkeintä on kuitenkin, että potilas on turvassa.
Lääkärinkierrolla käytiin läpi meidän potilaan asiat ja hänelle päätettiin laittaa trakea, koska lisähapen vaade oli niin suuri vielä, ettei extubointia voitu ajatella, ja trakean kanssa olisi helpompi vähentää hapen tarvetta. Ja kun potilas ei oikein "sietänyt" hengitysputkea suussa niin, tämä voisi auttaa myös siihen, ettei se olisi niin vaikeaa. Ennen sitä kuitenkin tehtiin kaikkea hommia ja valmistauduttiin trakean laittoon. Trakean laittoi naislääkäri, kuka ei ollut vielä tehnyt niitä niin paljon. Trakean laitossa neuvoi mukana myös senior lääkäri. Tällä kertaa, en päässyt auttamaan, mutta seurailin sivusta. Muistan melkein ulkoa miten trakea siellä laitettiin. Ensin tietenkin potilas nukutetaan syvempään uneen ja lihakset rentoutetaan. Sitten kokeillaan kaulalta oikea paikka ja merkataan paikka. Paikan merkkaamisen jälkeen laitetaan paikallispuudutetta. Lääkäri avaa välinepaketin ja sitten menee pesemään kädet. Sillä aikaa hoitajat availevat tarvikkeet steriilisti streriilille pöydälle. Kaikkea ei ihan vielä tietenkään voi avata kun lääkäri tulee vastaanottamaan pakettia avatessa. Lääkäri kuivaa kädet välinepaketin steriileihin käsipyyhkeisiin ja pukee päälle steriilintakin. Avustettuna kiinni laitto, mutta täällä en ole nähnyt yhtäkään takkia laitettu kiinni kuin yhdellä rusetilla mikä solmitaan selän takana. Kuitenkin steriiliasu ja sitten voidaan aloittaa trakean laitto. Hoitajan roolina ei oikein tässä osassa ole mitään. Ainoastaan seurata monitoria ja huudella lukuja, jos lääkäri ei sitä näe. Kuitenkin trakea onnistui ja samalla tehtiin kameran avulla keuhkoputkien tähystys.
Täällä osastolla pyritään, joka päivä laskemaan sedaatiota, jotta nähdään potilaan todellinen tila. Myöskin kartoitetaan, onko deliriumia. Potilaat saavat opiaattipohjaisia lääkkeitä niin ne voivat aiheuttaa deliriumia. Olen nähnyt jo muutaman potilaan riehumisen, ja sekin on ollut vain, ettei he ymmärrä mitä ja miksi ja missä ovat. Heitä pelottaa. Jos miettii itseään samaan tilanteeseen niin, ei kyllä edes tiedä miten itse siihen reagoisi. Olisin varmasti todella peloissani.
Keskiviikkona olin toisen ohjaajani Lucyn kanssa. Meillä oli sama potilas kuin minä olin eilen. Tämä rouva oli ollut hieman ahdistunut ja levoton myös yön aikana. Tältä rouvalta alettiin taas laskemaan sedaatiota, kun siitä, oli tarkoitus päästä eroon. Hänellä taisi mennä myös noradrenaliinia nostattamaan verenpainetta, joka päivä on tietty MAP eli verenpaineen keskipaine mihin pyritään. Tällä rouvalla oli matalat paineet niin lääkeellä niitä pidettiin hieman korkeammalla, jotta kaikki toimisi paremmin. Mutta tänää kuitenkin oli tapahtunut hieman muutosta, paljon enemmän sai puhumalla hänet rauhoittumaan ja ymmärtämään, mutta välillä sekään ei auttanut. Hän ei ymmärtänyt, miksei hän kuullut omaa ääntään ja, että mikä ihme putki hänellä on kaulassa. Tämä samainen potilas oli itse jo kerran vetänyt hengitysputken pois suusta ja se oli jouduttu hieman väkisin laittamaan, niin hänen hampaat olivat hieman vaurioituneet. Mutta se intubaatioputki oli pakko saada takaisin, koska ei pärjännyt ilman sitä. Kuitenkin tänään kaikki meni paremmin ja saatiin nukutusainetta taas vähäsen pois päin ja laskettua myös muita lääkkeitä. Välillä potilas ymmärsi ja välillä taas joutui antamaan boluksia, koska ei puhe auttanut.
Tässä on muutamia kuvia petipaikasta ICUssa. Pyysin luvan vastaavalta hoitajalta ja sen sain. Sain otettua kuvia, koska sattui olemaan tyhjä petipaikka. Minun ollessa ICUssa on ollut todella kiireistä vain yhtenä viikkona oli vain 4 potilasta mutta muuten on melkein ollut kokoajan 8 tai 9 potilasta. Normaalisti icussa on 8 petipaikkaa potilaille ja 9 petipaikka on hätätapauksia varten. Mutta nyt on tavallaan sattunut hyvin, kun on ollut paljon potilaita niin olen saanut paljon mahdollisuuksia päästä oppimaan ja näkemään erilaisia potilaita. Jokaisessa petipaikassa on teitenkin sänky, jossa on ilma patja ja sivuilla säädöt joilla voi säätää sänkyä ja asentoa, myös on erillinen säätökapula millä voi laittaa sänkyä eri asentoihin. Jokaisessa petipaikassa on tippateline jossa on kiinni 4-8 tai enemmän iv-pumppuja, siinä on ruiskulle ja tavalliseen iv infuusiolle. Ventilaattorissa on uudet putket ja se on edellisen potilaan jälkeen vuototestattu. Sängyn takana on mistä saadaan happi ja imu. Jokaiseen kuuluu myös tarvike laatikostot. Laatikostosta voit löytää kaiken mahdollisen mitä tulet tarvitsemaan. Siellä on aina ylimmässä laatikossa kaikki hätätapauksia varten. Muissa laatikoissa on kaikki muut ruiskut, neulat, alkoholipyyhkeet, nesteitä, tippaletkut, muut mahdolliset letkustot yms, lämpömittari, ekg tarroja, sidostarvikkeet. Melkein mitä vaan tarvit löytyy tuosta laatikosta. Tietenkin roskis ja kaksi neulajäteastiaa. Olen huomannut täällä ollessani, että he heittää neulat ja ruiskut neulajäte astiaan. Vaikka ruiskussa ei olisi neulaa niin se laitetaan neulajäteastiaan. En ainakaan itse ole Suomessa nähnyt, että olisi ainakaan näin paljon kuin täällä laitetaan ruiskuja siihen astiaan. Myöskin jo ruiskussa on liikaa, niin nesteet ruiskutetaan neulajäteasitiaan. Tietysti nämä on havoinnoitu muutamalta hoitajalta, en tiedä onko vain heidän tapa vai yleinen tapa. Ruiskujen kohalta ainakin on kaikkien tapa. Jokaisen petipaikan ympärille saa myös verhot, joilla suojataan potilaan yksityisyyttä.
Tein siis tällä viikolla 3kpl 12h vuoroja. Kyllä väsytti ihan kamalasti niiden työvuorojen jälkeen. Minä olin ollut melkein kolme päivää neljän seinän sisällä ja alkoi jo ahistaa ku halusi vain haukkaamaan happea. Olin siis päässyt 20 illalla mutta täytyi tulla wifi-huoneeseen tekemään blogia tai muuta vastaavaa. Nyt kuitenkin viimeisenä iltana oli pakko päästä ulos. Oltiin sitten lähdössä kohti Edinbughia huomenna niin ei voinut oikein kauaa olla ulkona.
Käytiin siis kävelyllä lähellä joen rantaa. Mentiin vaan kävelemään kohti jokea. Kauniita maisemia matkanvarrelta kun auringonlaskua näkyi vielä vähän horisontissa. Minä menin tietenkin kävelemään ihan lähelle vettä, kun täytyi käydä kokeilla, että kuinka kylmää vesi on ja nyt on laskuvesi niin näkee kiviä paljon ja joen pohjaakin. Todella kaunista ja täytyi kyllä varovasti kävellä kun kivien päällä oli jotain levää tms. Mutta pikkuruinen seikkailu tällä illalle. Mutta päätän tämän kirjoituksen tähän, koska edinbughista on niin paljon kuvia, että teen sen erillisenä kirjoituksena. Tässäpä vähäsen taas luettavaa. Täytyy sitten taas lisäillä aina kun muistaa lisää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti