Puoliväli. HURREY!! :D

Uusi viikko alkakoon. Viikot menee etennpäin ja yritän aina aloittaa blogin kirjoittamista mutta aina vaan tulee tekemistä ja jotain muuta. Löysin unioinin sivuilta, että täällä järjestetään Deecon. Olin ihan innoissani, koska viimeeksi kävin suomessa Desuconissa ja siellä oli hienoa. Ajattelin myöskin, että pääsisin näkemään kuinkan conit eroavat toisistaan. Minulla oli siis yövuorojen jälkeen taas vapaat alkuviikosta. Minulla oli siis tulossa loppuviikosta neljän päivän työputki, jotta siten viikonpäästä voisin vastaanottaa Niinan tänne Dundeehen. :) Tosiaan Deecon on täällä skotlannissa järjestettevä cosplay tapahtuma, joka järjestetään myös Glasgowssa. Kävin maanataina hieman kävelemässä keskustassa ja etsimässä asuun tarvikkeita. Yritin keksiä helppoa pukua, jotta voisin hyöty käyttää omia vaatteitani, enhän minä nyt coniin ilman asua lähde. Joonaksen ja Sallan avulla koitin löytää hyvän asun, loppujen lopuksi se taisi olla Salla kuka ehdotti Deaht noten Misa Amanea. Sehän olisi melko helppo totetuttaa vaatteilla ja hankkimalla peruukki. Löysinkin hyvin google mapsin avulla kun vain etsi naamiaskauppaa. Löysin tämän ja siellä oli ikkunassakin kiva mekko. Täytyy harkita pukeutumista johonkin tollasee joskus. Mutta oli tosi kiva kun löysin tämän niin pystyin hankkimaan tarvittavan peruukin ja asuun kuuluvat muutkin osat. Minulta löytyi kuitenkin toppi ja hame. Tarvisin vain peruukin, korut ja vihkon. Lähdin näitä metsästämään kun vapaa päivä kerran oli. Aurinkokin paistoi nätisti.








Löysin myös sushia vai miten ikinä se kirjoitetaankaan, en kyllä ole maistanut mutta kyllä täältä löytyy vaikka ja mitä. Hauskaa oli myös kun törmäsin näihin sringyihin. Muistan kun itellää oli niitä pienempänä, mutta en kyllä nyt tuota ostanut, mutta entiedä lapsettaako sen verran,että käyn ostamassa kyseisen vieterin itelles ihan vaan, koska lapsettaa. Myöskin olen tainnut mainita, että alkoholi on täällä halpaa. Kuvassa on siis 2litran pullo strongbow siideriä ja pullo maksaa n. 3,5£ eli noin 4,5e. Melko halpaa kyllä. Kävin siis sunnuntaina etsimässä peruukkia. Silloin paistoi aurinko vielä. Mutta peruukki kumminkin löytyi ja silloin myös kuvailin kaupunkia kuvissa näkyy Queen hotel ja Perth road. Menen jo kuvien ja päivien kanssa sekaisin mutta kyllä tätä kerrottavaa riittää kyllä vaikka nämä kuvat olikin viime viikolta. HUPS. :D
Mutta siis maanantaina vein pakettia postiin, muistan siitä, että pääsin bussiin ja ajttelin,että olisiko pitänyt ottaa sateenvarjo kun pilviä alkoi kerääntyä taivaalle. No en enää sitä voinut lähteä hakemaan, kun olin jo matkalla keskustaan primarkin paprikassin kanssa, missä oli Sallalle lähtevä paketti ja neljä kirjekuorta, jossa oli kortit. puolessa välissä matkaa alkoi sataa vettä kaatamalla, ja räntää. Huokaisin. Tulisin kastumaan ihan kokonaan. Hyppäsin postin kohdalla pois bussista ja kipaisin pikaisesti postiin sisälle. Aloin etsimään ja löysinkin katsellani kasattavan pahvilaatikon.  Hienoa! Kasasin laatikon ja teippasin sen kiinni kunnolla, ettei se varmasti aukeaisi. Pakkasin paketin kasaan nätisti ja kirjoitin Sallan osoitteen ja menin kasalla ja maksoin paketin ja se lähti matkaan. Pääsin ulos postista ja edelleen satoi, mietin odotanko uutta bussia päästä kaupunkiin vai kävelenkö? Kävelyreissu kestää kuitenkin viisi minuuttia ja bussin tuloon vielä vartti. Näääh ei jaksa ootella mitään busseja, kaatosateessa vaat huppu päässä lähdin kävelemään kohti keskustaa. Kastuin kyllä aika paljon, mutta pääsin nopeammin sinne. Menin isoon ostoskeskukseen, joka on nimeltään The Overgate. En muista olenko jo sen maininnut mutta siellä olen aikaani viettäny useanakin päivänä. Kuulin myös maanantaina aivan ihanan uutisen. Laura, Laura, Phllipa ja Danielle ovat tulossa kotiin. Laura.R:n kanssa sovin,että näemme tiistai iltana kun hän on tullut kotiin Dundeehen. Kaikki tytöt olivat tietenkin haikeina kun joutuivat lähtemään, mutta minusta oli niin mukavaa saada lisää ihmisiä kenen kanssa viettää täällä aikaa. Ja Niinankin tuloon on enää viikko. Laskin koko viikon päiviä, koska Niina tulee. Tuntuu hassulta, koska olen tavannut Niinan kerran ennen tänne tuloa ja kovasti kuitenkin odotin, että hän tulee. Tuntui kivalta kun tiesi, että kohta pääsee puhumaa suomea kasvokkain jonkun kanssa.
 


Tässä on vielä kuvia töistä. Töissä on mennyt todella hyvin, ja huomaan itse kuinka pystytn toimimaan itsenäiseti ja saan jatkuvaa palautetta ohjaajiltani ja pääasiassa vaan hyvää palautetta. Myöskin huomasin, että ymmärrän todella hyvin potilaita ja ohjaajia. Sain omia potilaita, joista olin vastuussa. Viidesviikko siis menossa. Kuvissa näkyy vähän hoitajien tilaa, jossa lähinnä kirjoitetaan papereita ja lääkäri palaveeraa tai hoitajat antaa toisilleen tai yleistä raporttia. Joka vuoron alussa kaikille kerrotaan kaikkien potilaiden tausta ja onko heille tehty DNR päätös vai ei. Yleisen raportin jälkeen, potilaat jaetaan 3 hoitajan kesken 1+2,3+4,5+6. näin ne yleisesti menee, mutta voi olla joitain muutoksia, jos ei ole vaikka potilaita 5 ja 6 sängyissä ni sitten menee 3 ja 4 kahdelle. Kuitenkin jokainen vastaa kahdesta potilaasta ja heistä annetaan tarkempi raportti sängyn läheisyydessä tai tuossa hoitajien tilassa, jos on vaikka omaisia paikalla. Kuvissa on myös kuva potilassängystä kun siinä on siirtolevy ja siirtolakana.  Näitä käytetään aina siirroissa ja tuota liukulakanaa(punainen) käytetään aina kun potilasta autetaan siirtymään sängyssä ylöspäin tai muuten muutetaan asentoa. Muuten olen huomannut, ettei aina ergonomiaan kiinnitetä huomiota. Sängyt nostetaan siirtotilanteissa liian ylös, että joudut kurottamaan pitkälle selkä kyyryssä, kun et saa polvea tai muuten hyvää asentoa potilaan siirron aikana. Eikä ole ollut oikein tilaisuutta kysyä, miksi näin tehdään. Kuitenkin omasta ergonomiasta pidin huolta aina, eikä kukaan sitä, ikinä arvostellut, sanoin vain haluavani säästää selkää ja tehdä paremmassa asennossa. Osasto on iso huone, jossa on kolme lavuaaria, jonka yläpuolella on 3 eri koon hanskat ja essuja. Pesuaineet ja käsidesi. Hyvin on esillä ja helposti saatavilla. Jokaisen sängyn ympärille on vedettävät verhot, jotka näkyy hieman tuossa lavuaari kuvassa. Potilaan yksityisyyttä suojeltiin minusta todella hyvin. Verhot ulottui katosta lattiaan ja ne saatiin, kokonaan kiinni. Potilasta suojattiin melkein jokaisessa tilanteessa näitä oli esim. siiroissa, pesuissa, hoitotilanteissa, kun lääkäri käy tapaamassa ja tutkimassa. Ainoastaan silloin verhot on auki kun potilas nukkuu ja häenlle on tehty kaikki hoitotoimenpiteet ja pesut. Välillä suun hoito (eli superlooni sienillä, jotka kastettiin veteen pestiin suuta) tehtiin verhot auki. Mutta potilaan yksityisyydestä pidettiin kyllä huolta. Välillä kuitenkin pesujen aikana huomasin kun potilas oltiin pesty muualta niin toinen hoitaja tarvittaessa piti auttoi potilasta kyljelleen ja pitää siinä, että toinen sai pestyä selän ja takapuolen. Samalla myös vaihdettiin alus lakana, koska monet potilaat eivät sängystä pääse ylös liikkumaan niin vaihto tapahtuu vuoteessa ollessa. Mutta siinä meni minusta vikaan kun hanskoilla, joilla pestiin takapuoli, missä nyt on voinut olla vaikka mitä niin otettiin likainen lakana ja vaihdettiin samoilla hanskoilla puhtaat. Siinä kohtaa itse vaihdoin hanskatt kun sitä tein. Yleensä tilanteet mennyt nopeasti, enkä nähnyt tätä kun muutaman kerran mutta silti. Kaikilta potilailta myös otetaan MRSA näyte tullessa ja lähtiessä. MRSA on ollut joskus iso ongelma Ninewelssissa niin nyt se otetaan rutiininäytteenä kaikilta vaikka se olisi otettu toisella osastolla päivä sitten se otetaan aina kun potilas tulee osastolle ja siirtyy osastolta pois.
 
Tiistaina siis tapasin Lauran hän tuli kotiin ja oli herännyt jo kuuden aikaan aamulla Suomen aikaa. Kävimme yksillä Dukes Cornerissa. En ollut siellä ennen käynyt, ihan kiva paikka, sinne voisin mennä uudestaankin. Mutta Laura oli kyllä väsynyt mutta sain hänet houkuteltua lähtemään kanssani Unionin Air baariin. Olihan siellä muitakin tuttuja. Katie, Sophie ja monta muuta tuttua. Oli hauska nähdä heitäkin kun siitä oli aikaa jo kun heitä nähnyt. Kuva ei meistä nyt oli kovin valoisa mutta kuva kumminkin. Kaikki varmaan miettii koko ajan kun tätä tekstiä lukee, että mikä toi yksinäinen muffinssi tuossa kököttää. Sain sen Lauralta tuona iltana. Hän laittoi johonkin keräykseen rahaa niin sai muffinssin ja antoi sen minulle. Mie söin sen aamupalaksi keskiviikkona hyvää oli!






Keskiviikkona oli vielä vapaa ja kävin hieman liikuskelemassa taas keskustassa ylläri. Mutta sää oli ihana ja narsissit ja kaikki puut alkaa kukkimaan. Täällä on jo kevät pitkällä ja joka puolella jo vihreää. Huvitti kun kävin tuolla Starbuckisissa kahvilla niin se tahto kirjottaa mun nimen ni ei kai kuullu tai sit en vaa osannu sanoa, mutta sain tollasen kivan uuden nimen. Eipä se mua haittaa oli kumminkin oikein hyvä frappucino. Noi keskimmäiset kuvat on sairaalan sisältä. Kaikki seinät on melkee vuorattu tollasilla tai joillain muilla tauluilla. Missä vaan melkee on tilaa ni siinä on taulu. Etenkin kerroksessa 7. Tää taulu oli minusta hienoin niin sen takia se pääsi mun blogiin. Huvitti kun tuossa seinällä on tuo peili niin peilin yläreunassa lukee kyltissä " This is the person responsible in Tayside for your health." Mut jos siihen peiliin kattoo potilas tai omainen niin ei oikein toimi?  Tätä on kyllä ollut ihan hauska kirjottaa, mutta mun tekstit on kai kuvavoittosia mutta eikö sitä sanota, että kuvat kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Eli jos mulla on 10 kuvaa per blogikirjoitus ni onhan tässä kyllä tekstiä luettavaksi. Noi kengät löysin New Lookista. Ne kengät vaan halus lähteä mukaan. Mie kyllä yritin jättää ne sinne mut ne vaa hyppäs mun kainaloo ja matkas mun mukana kassalle? No mutta kumminkin ne lähtivät mukaan kun ehkä olin menossa torstaina The Cooler iltaan unioinille, jos saan vaihdettua perjantain vuoron illaksi tai vapaaksi.

 


Olin ostanut tämän muutamia viikkoja aikasemmin, mutta koska sain vaihdettua perjantain työvuoron iltaan. Niin päätin lähteä The Cooler tapahtumaan. Jazz-ilta ja swing tanssia. Nice. Tosiaan huomasin mekossani varashälyttimen. Voi ei. Olin valmistautumassa ja yritin miettiä, että millä saisin se pois rikkomatta mekkoa ja myöskin, ettei värjää sitä, kun siinä oli ne geelit varkauksen esto. Mutta siis outoa kun ostin mekon niin ei se piipannut missää kaupassa, koska kävin monessa kaupassa ton oston jälkeen. Noh mutta kumminkin yritin repiä ja vääntää, yritin myös kahdella haarukalla vetää erillee mutta ei ainoastaa geelit rikkoutui ja tähä varautuneena ne värjäsivät vain paperin. Enkä saanut niitä millään pois. Harmitti ihan sikana mutta minä loppujen lopuksi jouduin tekemään pienen reiän, että sain sen kokonaan pois. Onneksi itellään oli kumminkin valkoinen teipin pala, jonka laitoin mekon sisäpuolelle. Eikä reikä niin pahasti nyt näkynyt, onneksi. Menin tapahtumaan ja siellä ei kyllä paljon ihmisiä ollut. Siellä oli kyllä tuttuja, Katie ja James ja Yvonne ja Scott. Oli ihan hauskaa kyllä, muutamat drinkit hyvää musiikkia ja kivan näköistä tanssia. Lähdin myös käymään yhdessä baarissa nimeltään Underground. Se oli kuin luola. Pimeä ja matala tila, mutta tykkäsin kyllä, hyvää musiikkia ja juomia. Ilta meni nopeasti ja olin aika myöhään takasin majoituksella, mutta seuraava päivänä töihin.


Minulla oli siis koko loppuviikko töitä. Työpäivät soljuivat nopeasti ohitse. Kaikki päivät oli melko samaa. Kuitenkin perjantaina eräs potilaan happisaturaatio alkoi tippua ja hänellä oli mennyt 4l happiviiksillä, mutta happisaturaatio alkoi tippua kuienkin alle 80, eikä happisaturaatio meinannut pysyä ylhäällä. Potilaalle laitettiin päähän huppu, jolla potilaalle pystyttiin antamaan enemmän happea, mutta silti vaikka kaikki alkoi olla maksimissaan niin happisaturatio oli vain 70 luokkaan. ICU lääkärit tulivat arvioimaan potilaan ja hänet päätettiin siirtää ICUhun ja hänet intuboitiin osastolla. Pääsin katsomaan ja olemaan mukana tässä intubaatiossa. Lääkärikin antoi minulle tehtävän, jos intubaatiossa tulee ongelmia minun täytyisi soittaa 2222 ja pyytää Ian Meller avuksi. Kaikki meni kuitenkin suunnitelmien mukaan, ja potilas siirrettiin ICUhun. Hänet sedatoitiin eli siis nukutettiin ja laitettiin hengitysputki avustamaan hengitystä. Lähdin taas potilaan mukana käymään tulavassa harjoittelupaikassa. Kuitenkin kaikki sujui intuboimisesta lähtien hyvin ja potilas saatiin turvallisesti osastolle. Jatkettiin vuoroa normaalisti ja kaikki sujui ihan hyvin, siirrettiin vielä yksi potilas osastolle ja päivä alkoi olemaan melkein siinä. Loppuviikko meni melko nopeasti kun oli paljon tekemista töissä. Mutta ei tullut vastaan mitään erikoista hoidin samaa potilasta kaksi seuravaa päivää ja olin hänestä vastuussa. Sitten olikin edessä muutama vapaa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Maanantaina oli kaunis aurinkoinen päivä ainakin aamupäivä kun lähdin aamulla kohti juna asemaan ja kohti Cuparia. Lähin sinne, koska tänään oli se päivä kun Niina saapui Dundeehen. Hauskaa. Menin siis junalla Cupariin, josta Phillipa haki minut ja lähdimme sieltä hänen autollaa kohti Glasgown lentokenttää. Meidän tarkoituksena oli kiertää Kirkaldyn kautta, jossa Laura.G asuu hänen oli tarkoitus tulla kanssa mukaan hakemaan Niinaa kentältä. Laura kuitenkin oli ymmärtänyt ajat väärin niin lähdimme sitten hakemaan Niinaa kaksistee Phillipan kanssa. Matka sujuin ihan hyvin mutta kun lähestyimme Glasgowta alkoi ensin sataa vettä ja sitten räntää. Matka meni kumminkin rattoisasti jutustellessa ja saavuimmekin Glasgown kentälle siihen aikoihin kun Niinan lennon oli tarkoitus saapua kentälle ja näimmekin tauluilta, että kone oli juuri laskeutunut. Hienosti ajallaan. Matkan varrelta junasta sai otettua kivoja kuvia. Näkyy Taysilta ja Tay jokea. Niin nättiä kun aamupäivällä vielä paistoi aurinko. Täytyypä lähtä käymään St. Andrewssa uudestaa. Sää kuitenkin muuttui kun suunnistimme kohti Glasgowta kuten jo mainitsinkin.  Niinan ja Phillipan kanssa tultiin sitten Dundeehen ja käytiin lounaalla Dr. Noodlesissa. Tykkään ite paikasta niin sitä sitten ehdotin, että mennään sinne. Kyllä sai kehuja se paikka. Kunhan saatiin Niina asumispaikalle ja asettumaan vähäsen, lähdettiin Niinan kanssa käymään keskustassa ja Niina pääsi vähän rauhoittelemaan hermojaan kun oli niin jännittynyt. Minulla tuli ihan flashbackkia kun muistin kuinka itse olin tuollainen 5 viikkoa sitten kun tulin tänne yksin. Mutta hyvinhän Niina tänne selvisi ja mua ei tultu kentälle vastaa vaa selvisin yksin. :P Mutta kuitenkin mentiin keskustan läheisee kapakkaan nimeltään Braes. Juotiin siinä parit magnerssit kunnes tuli nälkä. Katsottiin listaa ja tilattiin Combo platter siinähän siis oli kana wingssejä, sipulirenkaita, täytettyjä jalapenoja, maustettuja ranskalaisia, valkosipuleipää ja haggispaloja! Kyllä tulipa maistettua haggista ja se oli hyvää!





 








 
Tuli seuraava päivä ja itselläni oli vapaa päivä kun oli viimeinen viikko niin minulla oli tulossa 3 yövuoroa. Niinalla oli perehdytyspäivä ja minö yritin tehdä jotain sillä aikaan kun  tarkoituksena oli lähteä yhdessä hieman kaupunkia kiertelemään ja hakemaan liput illan Skint tapahtumaan Unionille. Bussilla on helppo ja kiva matkustaa. Käytiin ostamassa Skint t-paidat koska oli white-t-shirt ilta ja saatin siihe vielä tussi. Joten pitää saada kaikki kirjoittelemaan tekstiä paitaan. Niina ei kuitenkaan kovin myöhään voinut olla kun aloitti ensimmäisen työpäivän aamulla. Mutta kyllä meillä hauskaa oli niinkuin kuvista näkee. Myö saatii muutamat ihmiset myös kirjoittamaan meidän paitoihin. Laura kirjoitti min selkään Skolannin ja Suomen ja kuinka pieni lentsikka sieltä tänne lensi ja tultiin tänne. Laura tuli meidän kanssa Skint tapahtumaan ja innostui niin t-paitoihin kirjottamisesta, että kävi ostamassa myös itselleen t-paidan, jotta hänkin saisi kirjottettavaa alustaa. Kyllä siinä sinne kirjoiteltiin ja kyseltiin illan aikana monilta, että voisiko kirjoittaa paitaa jotain kivaa. Niinan ja mun Driksut Sex on the beach. Namnam hyvät drinkit ja vain 2,5£ Hymy herkässä kun on niin kivaa meillä täällä. Niina lähti vähän aikasemmin kun meni seuraavana aamuna töihin, minä jäin vielä Lauran kanssa tapahtumaan.



 







Tuli taas tavattua Katie ja Sophie. Ne aina ilmestyy paikalle vaikkei edes meinanneet tulla, mutta kiva heitäkin nähdä. Ilta meni kyllä melko nopeasi ja itekkään ei pitäny olla kovin myöhään, koska menin yövuoroon seuraavana yönä. Mutta vahingossa olinkin ihan loppuun asti. Laurakin lähti vähän aiemmin pois mutta sitten olin hänen kavereitten kanssa siellä loppuillan, olin myös osan illasta yksin kun en meinannut heitä löytää. Loppuilta meni kuitenkin hyvin ja tanssin ja hengailin. Vähän väsytti kyllä mutta nukuin keskiviikkona ainakin 2. Sitten otin vielä pienet päiväunet ennen töihin lähtöä ja kolmen yövuoron putki siis alkakoon. Yövuorot oli aika hiljaisia mutta, sain kuitenkin taas vastuu yhdestä potilaasta ja kuitenkin koitin olla hyödyksi ja täytellä sängyn päässä olevia laatikostoja, väsytti ihan mielettömästi. En olisi millään jaksanut valvoa, mutta pakkohan se oli. Pääsin hieman aiemmin ja juoksin melkein heti kohti petiä ja peiton alle, pari minuuttia ja olin unessa. Heräsin kello 12 ja päätin lähteä hieman keskustaan, sitä ennen Niina tuli käymään kahvilla minun solun keittiössä, kun meni siitä sitten illaksi töihin. Jutusteltiin ja minä lähdin keskustaan kattelemaan paikkoja ja kävelylle. Kuitenkin palasin ennen neljää takaisin ja menin nukkumaan niin sain nukuttua 3 tunnin päiväunet ja toivoin jaksavani velvoa paremmin. Ja seuraavat kaksi yötä menikin helpommin. Ennen viimeistä yötä en edes nukkunut päiväunia vaan vain johonkin kello kahteen kun töistä olin samana aamuna päässyt. Pää sekaisin päivistä ja ajasta mutta, hyvin meni silti. Näin ensimmäisenä yönä viimeisen kerran Suzannen ja toisena Pamelan.






Ennen viimeistä yötä päätin alkaa leipomaan. Se oli varsinainen suoritus kun ei ollut sähkövatkainta eikä kulhoja eikä muutenkaan mitään hyviä omia tavaroita, joilla leipoa. Mutta loppujen lopuksi ostin vispilän ja tein taikinan kasarissa. Uunikin oli outoa ja heirveesti täyty vahtia, ettei piparit pala. Ja lopputuloshan ei näyttänyt kauniilta, mutta maku oli hyvä, joten vein ne piparit töihin ja suklaarasian kiitokseksi menneestä harjoittelupaikasta. Oli haikea olo. Kävin myös toisena päivänä keskustassa ja bongailin nättejä kenkiä ja laukkuja. Mutta tällä kertaa ei mitään lähtenyt mukaan. Myöskin näureskelin kun huomasin tämän oravan roikkumassa rautakehikossa. Ensin täytyi miettiä ja katsoa mikä tuo on, mutta pikku oravahan se siinä, hauskaa tästä tekee sen, että olen 6 viikon aikana kävellyt tuosta ohitse varmaan kymmeniä kertoja ja vasta nyt huomasin sen. Mutta ei kai se haittaaa. Tosiaan täällä on ollu aurinkoa ja lämmintä säätä. Kohta alkaisi vapaat ja tiistaina aloitan ICUssa. Jännittää pirusti mutta tuntuu, että handlaan sen kyllä. Olen oppinut niin paljon tällä reissulla. Haikein mielin mutta samalla hyvillä mielin lähdin lauantai aamuna kello 6 nukkumaan muutamat hassut tunnit kun lauantaina olisi Deecon tapahtuma The unionilla. Käytiin Niinan kanssa myös yhtenä päivänä lenkillä niin bongattiin "Menzieshill High school" ja tämä kuva on Sallalle, kun hän katteli kartasta missä tää paikka oli ni niin mie otin kyltistä kuvan. Nyt lopetan tän kirjoituksen tähän ja teen Deeconista oman ja sittenhän tässä olisikin jo viikosta taas kirjoitettavaa ja täytyy sitäkin tekstiä alkaa tekemään ja kertomaan kokemukset ICUsta ja meidän Glascow viikonlopusta ja tietenkin jaksaa kaikki ihanat kuvat. Heippa hei.